Väinön ystäväkirja

1. Eläin ja rotu: Koira. Pinseri. Maailman kuningas.
2. Nimi: Väinö!
3. Syntymäaika ja -paikka: 1.6.2012, Pornaisten Kurkisuo, Megamagee-kartano
4. Sukupuoli: Mies.
5. Turkin väri ja laatu: Karvat helposti irtoavia ja jokapaikkaantarttuvia. Väri paskanruskeasta punaiseen.
6. Vanhemmat ja sisarukset: Äiti on Nuka ja isi on Otto, se on norjalainen. Siskoja mulla on ja yks velikin. Terkut niille.
7. Lempiruoka: Kaikki. Eniten liha ja namit. Ja isin kanssa joka aamu nautittu aamurahka!
8. Lempilelu: Kaikki minkä voi repiä palasiksi.
9. Lempi-ihminen: Äiti, isi, mummi, vaari, Karo, Akseli.
10. Minua ärsyttää eniten kun: Äiti kieltää vetämästä hihnassa. Ja muut mieskoirat.
11. Rakastan sitä kun: Ihan kuka tahansa tulee kotiin!
12. Emäntääni/isäntääni ärsyttää kun: Juoksen ilosta ympäriinsä kotona. Ja jos on tylsää.
13. Minut palkitaan kun: Teen jotain ihme temppuja Äitin iloksi. Tai seison paikallaan. Kaikkihan sen osaa.
14. Paras ystäväni: Eetsi. <3nuolaus
15. Pahin viholliseni: Mieskoirat. Etenkin bullterrieri-merkkiset.
16. Suosikki nukkumapaikkani: Sohvan nurkka. Mieluiten se jossa isikin haluaisi olla.
17. Paras kepposeni oli kun: hyppäsin ruokapöydälle syömään pullia. Tai kun kannoin kenkäkomerosta äitin kengät matolle, jokaisen.
18. Osaan hienosti: pönöttää kuin näyttelyponi konsanaan. Osaan myös liudan muita hyödyllisiä temppuja kuten istu, maahan, malta, high five!
19. Hartain toiveeni on: loppumattomat luut maailmassa.
20. Minusta tulee isona: Hänen pinseriytensä.

Uus banneri muuten, huomasitteko.

Ihan itse omat taiteelliset lahjani valjastin käyttöön. Tuloskin on sen näköinen.

Syssykuulumisia

Hollaa!

Pinseri ja Isi on taas maakuntamatkaamassa ja mummin lihapatojen ääressä, ja äiti-ihmisellä on aikaa kolmen peräkkäisen työvuoron jälkeen vihdoin, ikuisuuksiin jälkeen, päivitellä blogiparkaakin. 

Vaikka ei meillä hirveästi mitään uutta oo tapahtunut. Suolistotulehdus oli taas ja kesti, kunnes tajuttiin vaihtaa ruoka vähän kuitupitoisempaan ja ottaa rinnalle Inupect Forte sekä Tehobakt, joiden avulla maha on pysynyt hyvänä, tai tullut oikeastaan paremmaksi kuin pitkiin aikoihin. Suosittelen siis kuurittamista tuolla yhdistelmällä, jos massu vaivaa! Nykyisin, jos Väiskäleen maha on löysällä, se saa ruuaksi jauhelihaa ja puuroa, noilla lisäravinteita ryyditettynä. Ja tulos on takuuhyvä. 

     Väinö ja idolinsa Jaska 9,5v. Lähestulkoon ainoa uros jonka kanssa V tulee toimeen. 

Kivempiin asioihin! Seuraavat näyttelyt meillä on sitten joulukuussa, perjantain ja sunnuntain messukeskus-sembalot. Jännää jo vähän, saas nähdä mitä tapahtuu! Viime näyttelyhän meillä oli siellä Tuuloksessa, jossa Väinö ropsautti ja yllätti! Aika mahtava olo vieläkin. Hih. 

Silloin kun Väinö sai ne tikit niskaansa, ruvettiin käyttämään valjaita ulkoillessa jotta tikit saisivat olla rauhassa. Sille tielle ollaan jääty, valjaat on nykyisin ehdottomasti parhaat ja koiraystävällisimmät välineet, omistajaystävällisyydestä puhumattakaan kun ei tarvitse pelätä että koiraraukka kuristuu pantaansa epähuomiossa. Myös vetäminen on jäänyt melkein kokonaan, ja nykyisin koko porukka ulkoilee mielellään melkein joka paikassa! Puistossa käyminen on meillä vähentynyt, Väinön ollessa nykyisin sitä mieltä että muut urokset on vähintäänkin turhia ja pahimmillaan vihollisia heti ensi vilkaisulla. Tyttöjen kanssa Väive toki viihtyy ja yleensä käydäänkin Pornaisissa vähintään kerran viikossa juoksentelemassa ja treenaamassa millon mitäkin. 

    Joskus nyt vaan haukotuttaa. Ja mamma kuvaa hulluna. 

Mitäs meille muuta vielä. Joulua odotellaan! Viime vuonna Väinö otti ilahduttavasti joulukuusen vastaan, eikä tajunnut edes pissata siihen. Eikä nakerrella tai varastaa kuusenkoristeita. Saa nähdä mitä tapahtuu tänä vuonna! Aito kuusi meille jokatapauksessa tulee, siitä minä en tingi. 

Joululahjaksi Väinö ei varmaan tänä vuonna saa kuin leluja ja nameja, koska takkeja on jo tarpeeksi ja ulkoiluvälineet muutenkin kunnossa. Heijastinliiviä voisi kyllä harkita, ja ledpantaa mökkeilyyn. 

    Aamulla tervehtivä naama. <3

Muuten Väinö on nykyisin aivan ihanan rauhallinen, läheinen ja hellä rakas poika. Olin kaksi viikkoa sairaslomalla välilevynpullistuman takia ja käveltiinkin sitten ympäri Jollasta kun istua ei kärsinyt. Toki myös halailtiin sohvalla ja tuntuukin, että me puhutaan nykyisin enemmän samaa kieltä kuin aikaisemmin. Oon kyllä aistinut tätä samaa jo agilityleiristä lähtien, se oli meille ihan todella ihana ja tärkeä kokemus. 

    Oon vahvasti sitä mieltä että teen tästä kuvasta seinälle suurennoksen. 

Kohta ne onneks tulee takaisin kotiin. <3

Ps. Kummityttö Megamagee Sham-And-A-Lie juosta taapersi yhdessä velipoika Saxon Stolziten kanssa Latvian valioiksi! Oon ylpeä ja onnellinen. Onnittelut siis Karo-rakas, Sanni-muru ja kaikki. Perästä tullaan, toivottavasti ;)