maanantai 23. joulukuuta 2013
tiistai 17. joulukuuta 2013
Voittaja 2013, 15.12.2013, Helsinki (Messukeskus)
Ja sitten rapporttia sunnuntaista! Olin siis toki lauantain Pohjoismaiden Voittajassakin paikalla, onnea Lilla Enebys-kennelin koirille ja omistajille, hattutemppu tänä viikonloppuna ja koirat erittäin hienoja. Shoppailtua tuli lähinnä joululahjat Väinölle ja Karon koirille, sekä kehänameiksi lihatikkuja, vähän luita ja sen semmoista. Enemmänkin olisin halunnut katsella mitä on tarjolla, mutta aikataulu oli vähän tiukilla ja jaksaminenkin vähän niin ja näin.
Levätyn lauantain jälkeen, sunnuntaiaamuna pakattiin taas kimpsut ja kampsut ja suunnattiin kohti messukeskusta. Tällä kertaa kehä oli alakerrassa, mutta onneksi senkin lähelle pääsi melko helposti autolla ja tavarat saatiin sisään suht kivuttomasti. Väinö oli selkeästi sunnuntaina väsyneempi ja ärhenteli muille uroksille melko kovaankin ääneen, anteeksi kaikille jotka joutuivat sen kohteeksi,
Kehässä Väiveli kuitenkin antoi mulle kaikkensa, juoksi kuin unelma (meillä oli se tutumpi panta mukana, vahingosta viisastuneena!) ja seisoi paikallaan ja antoi asetella itsensä nätisti. Tuomari oli suomalainen rouva Hilkka Salohalla, joka ilmeestä päätellen tykästyi Väinöön ja Väinökään ei häntä väistänyt, olisi sen sijaan halunnut leikkiä tädin vinkulelulla. Tuloksena oli paluu Erinomaiseksi, ja paineet harteilta katosivat ja naama oli yhtä hymyä. Nuorten luokassa meidän kanssa kisasivat veli Elvis, Hickson Lucas Loveholic sekä Lilla Enebys Don Dexter, ja luokkavoitto napsahti MEILLE, SA:n kera! Kansanjuhla kehän laidalla alkoi, kaikki ihanat hurrasivat meille ja tuntui kyllä aivan sairaan hyvältä! Perjantain hienoisen pettymyksen jälkeen, alkoi maailma näyttää taas kirkkaammalta ja olo oli euforinen. Halasin ja pussasin Väinön kauttaaltaan ja sitten vein sen odottelemaan PU-kehää omaan häkkiinsä. SA:n meidän luokasta nappasivat hienosti myös Elvis sekä Lucas.
PU-kehään tulivat siis kaikki SA:n saaneet juniorit, nuoret, avot, valiot ja vetskut, yhteensä 10 koiraa. Sitten taas juostiin ja poseerattiin ja tuomari pudotteli yksi kerrallaan koiria pois, kunnes jäljellä olivat sijoittuvat, joihin kuului Ceriinan Quicksilver, Ceriinan Ivar ja Lilla Enebys Yum Yumer sekä Yarracitta Desantti Dimitri eli Väinö! Sitten taas vähän juostiin ja tuomari mietti hetken tuloksia, josta Yum Yumer oli PU4, Ivar PU3 ja sitten jännättiin. Tuomari arpoi hetken Väinön ja Kexin välillä, mutta sitten veti valio-Kexi pidemmän korren ollen PU1 ja Voittaja 2013. Väinö-vauva taapersi kuitenkin siis hienosti, ja täysin yli odotusten, parhaiden urosten kakkoseksi ja pokkasi samalla neljännen serttinsä sekä ensimmäisen vara-cacibin! Edelleen meille hurrattiin ja onniteltiin toinen toisiamme, fiilis oli kyllä hyvä ihan jokaisella! Minä tietysti onneni kukkuloilla (jossa muuten olen edelleen), ja sitten odottelemaan narttujen kehiä ja tuloksia.
Siellä Dhalma-sisko ahkeroi itsensä narttujen kakkoseksi, saaden varasertin ja -cacibin, hienosti tehty ja onnittelut Pirjolle! Muut narttujen tulokset eivät olleet niin mieluisia, "kummityttöni" Eetsin jäädessä sijoittumatta nartuissa ja sisko-Jakin saadessa H:n, äiti-Nukalle tänään EH.
Näin ollen, onnittelut jälleen Lilla Enebys Be Briskalle, joka pokkasi joka päivältä tittelit kotiin ja toki Kexille ja omistajalleen Marjolle, jotka olivat VSP.
Tässä Väinön arvostelu, suomeksi ja vapaasti käännettynä englanniksi. Tuomari oli siis rouva Hilkka Salohalla Suomesta.
"Erinomaiset mittasuhteet ja vahvuus. Hyvä kallo ja kuono. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Erinomainen kaula ja ylälinja. Ikäisekseen riittävä eturinta. Erinomainen rintakehä. Lanne voisi olla aavistuksen lyhyempi. Riittävät etukulmat, erinomaiset takakulmaukset. Käpälät voisivat olla paremmat. Hyvä väri. Liikkuu erittäin hyvin."
"Excellent proportions and strength. Good skull and muzzle. Good bite, eyes and ears. Excellent neck and topline. Sufficient forechest for this age. Excellent ribcage. Loin could be bit shorter. Enough angulated front, excellent angulations in back. Paws could be better. Good colour. Moves very well."
Lopuksi esitimme jälleen kasvattajaluokan, jossa Väinö parhaiten sijoittuneena sai kunnian olla ensimmäisenä koirana ja minä numerolapun kantajana. Kasvattajaluokassa meillä olivat siis Väinö, Tuula (Y. Kaneliprinsessa), Elvis ja Dhalma. Myös Megamagee osallistui kasvattajaluokkaan, ja tänään tulos oli toisinpäin eli meille Yarracitoille ROP-kasvattajan titteli ja Megamageille 2. sija, KP:n kera. Onnea!
Sellainen viikonloppu siis meillä, väsyneitä ollaan oltu koko kööri ja tänään maanantaina käytiinkin nollaamassa aivoja Pornaisissa, jossa Väinö sai juosta Eetsin, Pandan ja vähän kaikkien kanssa ja olla vaan.
Seuraava näyttely meillä on Lahden talviryhmis 12.1, jonka jälkeen pidetäänkin sitten taukoa huhtikuuhun saakka. Tuossa välissä olisi tarkoitus käyttää Väinö lonkkakuvilla ja harjoitella varmaankin vähän tokojuttuja, miksei jotain agilityynkin liittyvää. Jokatapauksessa kehäposeeraamisesta on tarkoitus ottaa etäisyyttä ihan kunnolla, miksei jossain mätsärissä käytäisi toki jos sellainen sattuu sopivalle päivälle täällä Helsingissä.
Väinöhän täyttää sitten 1.6 2 vuotta, jonka jälkeen alkaa epätoivoinen viimeisen sertin metsästys valionarvoa varten. Ultimate goal olisi saada Väiskäle valioitua ennen elokuun Maailmanvoittajaa, jotta siellä saataisiin kilpailla valioluokassa. Mutta katsotaan nyt!
Kiitos vielä kaikille tsempeistä, seurasta ja kaikesta kuluneen viikonlopun aikana, oli tosi kivaa tutustua myös uusiin ihmisiin ja moikkaillaan kun tavataan!
Levätyn lauantain jälkeen, sunnuntaiaamuna pakattiin taas kimpsut ja kampsut ja suunnattiin kohti messukeskusta. Tällä kertaa kehä oli alakerrassa, mutta onneksi senkin lähelle pääsi melko helposti autolla ja tavarat saatiin sisään suht kivuttomasti. Väinö oli selkeästi sunnuntaina väsyneempi ja ärhenteli muille uroksille melko kovaankin ääneen, anteeksi kaikille jotka joutuivat sen kohteeksi,
Kehässä Väiveli kuitenkin antoi mulle kaikkensa, juoksi kuin unelma (meillä oli se tutumpi panta mukana, vahingosta viisastuneena!) ja seisoi paikallaan ja antoi asetella itsensä nätisti. Tuomari oli suomalainen rouva Hilkka Salohalla, joka ilmeestä päätellen tykästyi Väinöön ja Väinökään ei häntä väistänyt, olisi sen sijaan halunnut leikkiä tädin vinkulelulla. Tuloksena oli paluu Erinomaiseksi, ja paineet harteilta katosivat ja naama oli yhtä hymyä. Nuorten luokassa meidän kanssa kisasivat veli Elvis, Hickson Lucas Loveholic sekä Lilla Enebys Don Dexter, ja luokkavoitto napsahti MEILLE, SA:n kera! Kansanjuhla kehän laidalla alkoi, kaikki ihanat hurrasivat meille ja tuntui kyllä aivan sairaan hyvältä! Perjantain hienoisen pettymyksen jälkeen, alkoi maailma näyttää taas kirkkaammalta ja olo oli euforinen. Halasin ja pussasin Väinön kauttaaltaan ja sitten vein sen odottelemaan PU-kehää omaan häkkiinsä. SA:n meidän luokasta nappasivat hienosti myös Elvis sekä Lucas.
PU-kehään tulivat siis kaikki SA:n saaneet juniorit, nuoret, avot, valiot ja vetskut, yhteensä 10 koiraa. Sitten taas juostiin ja poseerattiin ja tuomari pudotteli yksi kerrallaan koiria pois, kunnes jäljellä olivat sijoittuvat, joihin kuului Ceriinan Quicksilver, Ceriinan Ivar ja Lilla Enebys Yum Yumer sekä Yarracitta Desantti Dimitri eli Väinö! Sitten taas vähän juostiin ja tuomari mietti hetken tuloksia, josta Yum Yumer oli PU4, Ivar PU3 ja sitten jännättiin. Tuomari arpoi hetken Väinön ja Kexin välillä, mutta sitten veti valio-Kexi pidemmän korren ollen PU1 ja Voittaja 2013. Väinö-vauva taapersi kuitenkin siis hienosti, ja täysin yli odotusten, parhaiden urosten kakkoseksi ja pokkasi samalla neljännen serttinsä sekä ensimmäisen vara-cacibin! Edelleen meille hurrattiin ja onniteltiin toinen toisiamme, fiilis oli kyllä hyvä ihan jokaisella! Minä tietysti onneni kukkuloilla (jossa muuten olen edelleen), ja sitten odottelemaan narttujen kehiä ja tuloksia.
Siellä Dhalma-sisko ahkeroi itsensä narttujen kakkoseksi, saaden varasertin ja -cacibin, hienosti tehty ja onnittelut Pirjolle! Muut narttujen tulokset eivät olleet niin mieluisia, "kummityttöni" Eetsin jäädessä sijoittumatta nartuissa ja sisko-Jakin saadessa H:n, äiti-Nukalle tänään EH.
Näin ollen, onnittelut jälleen Lilla Enebys Be Briskalle, joka pokkasi joka päivältä tittelit kotiin ja toki Kexille ja omistajalleen Marjolle, jotka olivat VSP.
Tässä Väinön arvostelu, suomeksi ja vapaasti käännettynä englanniksi. Tuomari oli siis rouva Hilkka Salohalla Suomesta.
"Erinomaiset mittasuhteet ja vahvuus. Hyvä kallo ja kuono. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Erinomainen kaula ja ylälinja. Ikäisekseen riittävä eturinta. Erinomainen rintakehä. Lanne voisi olla aavistuksen lyhyempi. Riittävät etukulmat, erinomaiset takakulmaukset. Käpälät voisivat olla paremmat. Hyvä väri. Liikkuu erittäin hyvin."
"Excellent proportions and strength. Good skull and muzzle. Good bite, eyes and ears. Excellent neck and topline. Sufficient forechest for this age. Excellent ribcage. Loin could be bit shorter. Enough angulated front, excellent angulations in back. Paws could be better. Good colour. Moves very well."
Lopuksi esitimme jälleen kasvattajaluokan, jossa Väinö parhaiten sijoittuneena sai kunnian olla ensimmäisenä koirana ja minä numerolapun kantajana. Kasvattajaluokassa meillä olivat siis Väinö, Tuula (Y. Kaneliprinsessa), Elvis ja Dhalma. Myös Megamagee osallistui kasvattajaluokkaan, ja tänään tulos oli toisinpäin eli meille Yarracitoille ROP-kasvattajan titteli ja Megamageille 2. sija, KP:n kera. Onnea!
Sellainen viikonloppu siis meillä, väsyneitä ollaan oltu koko kööri ja tänään maanantaina käytiinkin nollaamassa aivoja Pornaisissa, jossa Väinö sai juosta Eetsin, Pandan ja vähän kaikkien kanssa ja olla vaan.
Seuraava näyttely meillä on Lahden talviryhmis 12.1, jonka jälkeen pidetäänkin sitten taukoa huhtikuuhun saakka. Tuossa välissä olisi tarkoitus käyttää Väinö lonkkakuvilla ja harjoitella varmaankin vähän tokojuttuja, miksei jotain agilityynkin liittyvää. Jokatapauksessa kehäposeeraamisesta on tarkoitus ottaa etäisyyttä ihan kunnolla, miksei jossain mätsärissä käytäisi toki jos sellainen sattuu sopivalle päivälle täällä Helsingissä.
Väinöhän täyttää sitten 1.6 2 vuotta, jonka jälkeen alkaa epätoivoinen viimeisen sertin metsästys valionarvoa varten. Ultimate goal olisi saada Väiskäle valioitua ennen elokuun Maailmanvoittajaa, jotta siellä saataisiin kilpailla valioluokassa. Mutta katsotaan nyt!
Kiitos vielä kaikille tsempeistä, seurasta ja kaikesta kuluneen viikonlopun aikana, oli tosi kivaa tutustua myös uusiin ihmisiin ja moikkaillaan kun tavataan!
Helsinki Winner 2013, 13.12.2013, Helsinki (Messukeskus)
Messariviikonloppu takana, raporttia tulossa! Olipahan viikonloppu, huhheijaa. Energiatasot vieläkin alhaalla, niin itsellä kuin koirallakin.
Tämä oli siis minulle ensimmäinen Messari pitkiin, pitkiin aikoihin ja ensimmäinen, jossa oli oma koira mukana. Olin ilmoittanut Väinön Helsinki Winneriin perjantaille ja Voittajaan sunnuntaille, ja nämä olisivat siis ensimmäiset näyttelyt nuorten luokassa, koskapa Väinö ja kumppanit täyttivät 1,5 vuotta 1.12. Lauantain Nordic Winneriin ei siis osallistuttu, toki olin paikan päällä kannustamassa, kuvaamassa ja ihastelemassa hienoja pinsereitä sekä toki vähän shoppailemassa.
Nyt kuitenkin pienimuotoista rapsaa perjantain touhuista.
Kontrollifriikkinä olin jo etukäteen huolestunut enimmäkseen logistiikkapuolesta tässä näyttelyssä, eli miten saan itseni, koiran ja kaikki tavarat kehän laidalle ajoissa ja hermoja menettämättä. Ihana toinen puoliskoni toimi sekä perjantaina että sunnuntaina hovikuskina meille sekä Pirjolle ja Dhalmalle, suurkiitos muru siitä! Perjantaina mentiin siis noin tuntia ennen paikalle, kehä sijaitsi kakkoskerroksessa ja purkupaikka sijaitsi aivan vieressä, joten päästiin ihan viereen ja kamat hyvin paikalle. Häkeillekin löytyi ihan kehän vierestä paikka, ja eikun koirat ensin tarpeilleen ja sitten jännittämään kehän alkamista. Arvostelut alkoivat ajoissa, ja ensin vuorossa tietysti junioriurokset. Hienon hieno junnupoika Fundoras Kakashi oli ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään tuona päivänä, ja tuloksena ROP ja molemmat, sekä Helsinki Junior Winner, että Helsinki Winner kotiin. Onnittelemme vielä tätäkin kautta! Kokonaisuudessaan pinsereitä oli perjantaina kehässä 28 kappaletta.
Kohta olikin nuorten urosten vuoro, ja kyllä jännitti. Väinö oli ollut erinomaisen rauhallinen koko odottelun ajan, maannut nätisti häkissään hermostumatta oikeastaan mistään. Kehään mentäessä, olin unohtanut meidän normaalin näyttelypannan kotiin ja tätä nyt kaulassa ollutta ei oltu käytetty kertaakaan. Sen ikävä kyllä huomasi Väinökin, ja se nappasi vielä mun hermostuneisuuden itselleen ja juokseminen oli enemmän laukkaamista ja pantaa vasten painamista kuin nätisti ravaamista mun vierellä. Tuomarin tutkiminen meni ihan ok, Väinö ei pahemmin väistänyt ja antoi katsoa hampaat nätisti, kuten yleensäkin. Hieman meni toki koko koira kasaan ja viestitti kyllä mulle ja tuomarillekin että ei tää hirveen kivaa ole.
Tuloksena oli meidän ensimmäinen EH, ja kyllähän se vähän ihmetytti ensi alkuun. Väinön eli Elvis sai saman arvosanan ja tultiin siihen tulokseen, että tuomari ei tällä kertaa tästä tyypistä tykännyt ollenkaan. Eihän siinä mitään, missikisathan nuo on ja makunsa jokaisella, ja oli tulos mitä tahansa niin me arvostamme sitä ja yritämme ottaa kaikesta oppia. Ainoa harmitus olikin, kun arvostelussa ei ollut mitään negatiivista josta olisi voinut tietää mikä näissä meidän pojissa ei tuomaria miellyttänyt. Hieman siis allapäin lähdettiin kohti kasvattajaluokkaa, johon osallistui Väinö, Elvis, Nuka ja Dhalma. Näistä äiti-Nuka pärjäsi parhaiten, ERI VAK4. Lapset eli Dhalma, Väinö ja Elvis saivat EH:t, ollen nuorten luokan kolmas ja neljäs, ja Dhalma NUK2. Kasvattajaluokkaan osallistui myös kennel Megamagee, joka voittikin luokan ja oli siis ROP-kasvattaja. Suuret onnet Karo! <3 Myös me saatiin silti KP, joka toki tuntui ihan hyvältä vaikka tuomari selkeästi ei meistä tykännytkään.
Tässä nyt kuitenkin Väinön arvostelu, sekä saksaksi että suomeksi vapaasti käännettynä. Tuomarina oli herra Hans-Erhard Grüttner Saksanmaalta.
"Rüde mit kräftigen Kopf. Fute obere Linie. Sehr gute Rutensitz. Sehr gut im Haar und Farbe. Ausreichend schräse Schulter. Flüssiges fianswerk."
"Uros jolla vahva pää. Hyvä ylälinja. Erittäin hyvä hännänkiinnitys. Erittäin hyvä karva ja väri. Riittävän kulmautunut lapa. Sulava liikunta."
Jos lukijoissa on joku joka osaa hyvin saksaa, niin käännösapua otetaan vastaan :D
Kuvia perjantailta ei ole, ikävä kyllä, mutta tässä nyt melko kattava pätkä siitä mitä tapahtui silloin.
Seuraavaksi raporttia sitten sunnuntailta, joka oli meille huomattavasti parempi päivä! (;
Tämä oli siis minulle ensimmäinen Messari pitkiin, pitkiin aikoihin ja ensimmäinen, jossa oli oma koira mukana. Olin ilmoittanut Väinön Helsinki Winneriin perjantaille ja Voittajaan sunnuntaille, ja nämä olisivat siis ensimmäiset näyttelyt nuorten luokassa, koskapa Väinö ja kumppanit täyttivät 1,5 vuotta 1.12. Lauantain Nordic Winneriin ei siis osallistuttu, toki olin paikan päällä kannustamassa, kuvaamassa ja ihastelemassa hienoja pinsereitä sekä toki vähän shoppailemassa.
Nyt kuitenkin pienimuotoista rapsaa perjantain touhuista.
Kontrollifriikkinä olin jo etukäteen huolestunut enimmäkseen logistiikkapuolesta tässä näyttelyssä, eli miten saan itseni, koiran ja kaikki tavarat kehän laidalle ajoissa ja hermoja menettämättä. Ihana toinen puoliskoni toimi sekä perjantaina että sunnuntaina hovikuskina meille sekä Pirjolle ja Dhalmalle, suurkiitos muru siitä! Perjantaina mentiin siis noin tuntia ennen paikalle, kehä sijaitsi kakkoskerroksessa ja purkupaikka sijaitsi aivan vieressä, joten päästiin ihan viereen ja kamat hyvin paikalle. Häkeillekin löytyi ihan kehän vierestä paikka, ja eikun koirat ensin tarpeilleen ja sitten jännittämään kehän alkamista. Arvostelut alkoivat ajoissa, ja ensin vuorossa tietysti junioriurokset. Hienon hieno junnupoika Fundoras Kakashi oli ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään tuona päivänä, ja tuloksena ROP ja molemmat, sekä Helsinki Junior Winner, että Helsinki Winner kotiin. Onnittelemme vielä tätäkin kautta! Kokonaisuudessaan pinsereitä oli perjantaina kehässä 28 kappaletta.
Kohta olikin nuorten urosten vuoro, ja kyllä jännitti. Väinö oli ollut erinomaisen rauhallinen koko odottelun ajan, maannut nätisti häkissään hermostumatta oikeastaan mistään. Kehään mentäessä, olin unohtanut meidän normaalin näyttelypannan kotiin ja tätä nyt kaulassa ollutta ei oltu käytetty kertaakaan. Sen ikävä kyllä huomasi Väinökin, ja se nappasi vielä mun hermostuneisuuden itselleen ja juokseminen oli enemmän laukkaamista ja pantaa vasten painamista kuin nätisti ravaamista mun vierellä. Tuomarin tutkiminen meni ihan ok, Väinö ei pahemmin väistänyt ja antoi katsoa hampaat nätisti, kuten yleensäkin. Hieman meni toki koko koira kasaan ja viestitti kyllä mulle ja tuomarillekin että ei tää hirveen kivaa ole.
Tuloksena oli meidän ensimmäinen EH, ja kyllähän se vähän ihmetytti ensi alkuun. Väinön eli Elvis sai saman arvosanan ja tultiin siihen tulokseen, että tuomari ei tällä kertaa tästä tyypistä tykännyt ollenkaan. Eihän siinä mitään, missikisathan nuo on ja makunsa jokaisella, ja oli tulos mitä tahansa niin me arvostamme sitä ja yritämme ottaa kaikesta oppia. Ainoa harmitus olikin, kun arvostelussa ei ollut mitään negatiivista josta olisi voinut tietää mikä näissä meidän pojissa ei tuomaria miellyttänyt. Hieman siis allapäin lähdettiin kohti kasvattajaluokkaa, johon osallistui Väinö, Elvis, Nuka ja Dhalma. Näistä äiti-Nuka pärjäsi parhaiten, ERI VAK4. Lapset eli Dhalma, Väinö ja Elvis saivat EH:t, ollen nuorten luokan kolmas ja neljäs, ja Dhalma NUK2. Kasvattajaluokkaan osallistui myös kennel Megamagee, joka voittikin luokan ja oli siis ROP-kasvattaja. Suuret onnet Karo! <3 Myös me saatiin silti KP, joka toki tuntui ihan hyvältä vaikka tuomari selkeästi ei meistä tykännytkään.
Tässä nyt kuitenkin Väinön arvostelu, sekä saksaksi että suomeksi vapaasti käännettynä. Tuomarina oli herra Hans-Erhard Grüttner Saksanmaalta.
"Rüde mit kräftigen Kopf. Fute obere Linie. Sehr gute Rutensitz. Sehr gut im Haar und Farbe. Ausreichend schräse Schulter. Flüssiges fianswerk."
"Uros jolla vahva pää. Hyvä ylälinja. Erittäin hyvä hännänkiinnitys. Erittäin hyvä karva ja väri. Riittävän kulmautunut lapa. Sulava liikunta."
Jos lukijoissa on joku joka osaa hyvin saksaa, niin käännösapua otetaan vastaan :D
Kuvia perjantailta ei ole, ikävä kyllä, mutta tässä nyt melko kattava pätkä siitä mitä tapahtui silloin.
Seuraavaksi raporttia sitten sunnuntailta, joka oli meille huomattavasti parempi päivä! (;
lauantai 23. marraskuuta 2013
Väinön ystäväkirja
1. Eläin ja rotu: Koira. Pinseri. Maailman kuningas.
2. Nimi: Väinö!
3. Syntymäaika ja -paikka: 1.6.2012, Pornaisten Kurkisuo, Megamagee-kartano
4. Sukupuoli: Mies.
5. Turkin väri ja laatu: Karvat helposti irtoavia ja jokapaikkaantarttuvia. Väri paskanruskeasta punaiseen.
6. Vanhemmat ja sisarukset: Äiti on Nuka ja isi on Otto, se on norjalainen. Siskoja mulla on ja yks velikin. Terkut niille.
7. Lempiruoka: Kaikki. Eniten liha ja namit. Ja isin kanssa joka aamu nautittu aamurahka!
8. Lempilelu: Kaikki minkä voi repiä palasiksi.
9. Lempi-ihminen: Äiti, isi, mummi, vaari, Karo, Akseli.
10. Minua ärsyttää eniten kun: Äiti kieltää vetämästä hihnassa. Ja muut mieskoirat.
11. Rakastan sitä kun: Ihan kuka tahansa tulee kotiin!
12. Emäntääni/isäntääni ärsyttää kun: Juoksen ilosta ympäriinsä kotona. Ja jos on tylsää.
13. Minut palkitaan kun: Teen jotain ihme temppuja Äitin iloksi. Tai seison paikallaan. Kaikkihan sen osaa.
14. Paras ystäväni: Eetsi. <3nuolaus
15. Pahin viholliseni: Mieskoirat. Etenkin bullterrieri-merkkiset.
16. Suosikki nukkumapaikkani: Sohvan nurkka. Mieluiten se jossa isikin haluaisi olla.
17. Paras kepposeni oli kun: hyppäsin ruokapöydälle syömään pullia. Tai kun kannoin kenkäkomerosta äitin kengät matolle, jokaisen.
18. Osaan hienosti: pönöttää kuin näyttelyponi konsanaan. Osaan myös liudan muita hyödyllisiä temppuja kuten istu, maahan, malta, high five!
19. Hartain toiveeni on: loppumattomat luut maailmassa.
20. Minusta tulee isona: Hänen pinseriytensä.
2. Nimi: Väinö!
3. Syntymäaika ja -paikka: 1.6.2012, Pornaisten Kurkisuo, Megamagee-kartano
4. Sukupuoli: Mies.
5. Turkin väri ja laatu: Karvat helposti irtoavia ja jokapaikkaantarttuvia. Väri paskanruskeasta punaiseen.
6. Vanhemmat ja sisarukset: Äiti on Nuka ja isi on Otto, se on norjalainen. Siskoja mulla on ja yks velikin. Terkut niille.
7. Lempiruoka: Kaikki. Eniten liha ja namit. Ja isin kanssa joka aamu nautittu aamurahka!
8. Lempilelu: Kaikki minkä voi repiä palasiksi.
9. Lempi-ihminen: Äiti, isi, mummi, vaari, Karo, Akseli.
10. Minua ärsyttää eniten kun: Äiti kieltää vetämästä hihnassa. Ja muut mieskoirat.
11. Rakastan sitä kun: Ihan kuka tahansa tulee kotiin!
12. Emäntääni/isäntääni ärsyttää kun: Juoksen ilosta ympäriinsä kotona. Ja jos on tylsää.
13. Minut palkitaan kun: Teen jotain ihme temppuja Äitin iloksi. Tai seison paikallaan. Kaikkihan sen osaa.
14. Paras ystäväni: Eetsi. <3nuolaus
15. Pahin viholliseni: Mieskoirat. Etenkin bullterrieri-merkkiset.
16. Suosikki nukkumapaikkani: Sohvan nurkka. Mieluiten se jossa isikin haluaisi olla.
17. Paras kepposeni oli kun: hyppäsin ruokapöydälle syömään pullia. Tai kun kannoin kenkäkomerosta äitin kengät matolle, jokaisen.
18. Osaan hienosti: pönöttää kuin näyttelyponi konsanaan. Osaan myös liudan muita hyödyllisiä temppuja kuten istu, maahan, malta, high five!
19. Hartain toiveeni on: loppumattomat luut maailmassa.
20. Minusta tulee isona: Hänen pinseriytensä.
Uus banneri muuten, huomasitteko.
Ihan itse omat taiteelliset lahjani valjastin käyttöön. Tuloskin on sen näköinen.
lauantai 9. marraskuuta 2013
Syssykuulumisia
Hollaa!
Pinseri ja Isi on taas maakuntamatkaamassa ja mummin lihapatojen ääressä, ja äiti-ihmisellä on aikaa kolmen peräkkäisen työvuoron jälkeen vihdoin, ikuisuuksiin jälkeen, päivitellä blogiparkaakin.
Vaikka ei meillä hirveästi mitään uutta oo tapahtunut. Suolistotulehdus oli taas ja kesti, kunnes tajuttiin vaihtaa ruoka vähän kuitupitoisempaan ja ottaa rinnalle Inupect Forte sekä Tehobakt, joiden avulla maha on pysynyt hyvänä, tai tullut oikeastaan paremmaksi kuin pitkiin aikoihin. Suosittelen siis kuurittamista tuolla yhdistelmällä, jos massu vaivaa! Nykyisin, jos Väiskäleen maha on löysällä, se saa ruuaksi jauhelihaa ja puuroa, noilla lisäravinteita ryyditettynä. Ja tulos on takuuhyvä.
Väinö ja idolinsa Jaska 9,5v. Lähestulkoon ainoa uros jonka kanssa V tulee toimeen.
Kivempiin asioihin! Seuraavat näyttelyt meillä on sitten joulukuussa, perjantain ja sunnuntain messukeskus-sembalot. Jännää jo vähän, saas nähdä mitä tapahtuu! Viime näyttelyhän meillä oli siellä Tuuloksessa, jossa Väinö ropsautti ja yllätti! Aika mahtava olo vieläkin. Hih.
Silloin kun Väinö sai ne tikit niskaansa, ruvettiin käyttämään valjaita ulkoillessa jotta tikit saisivat olla rauhassa. Sille tielle ollaan jääty, valjaat on nykyisin ehdottomasti parhaat ja koiraystävällisimmät välineet, omistajaystävällisyydestä puhumattakaan kun ei tarvitse pelätä että koiraraukka kuristuu pantaansa epähuomiossa. Myös vetäminen on jäänyt melkein kokonaan, ja nykyisin koko porukka ulkoilee mielellään melkein joka paikassa! Puistossa käyminen on meillä vähentynyt, Väinön ollessa nykyisin sitä mieltä että muut urokset on vähintäänkin turhia ja pahimmillaan vihollisia heti ensi vilkaisulla. Tyttöjen kanssa Väive toki viihtyy ja yleensä käydäänkin Pornaisissa vähintään kerran viikossa juoksentelemassa ja treenaamassa millon mitäkin.
Joskus nyt vaan haukotuttaa. Ja mamma kuvaa hulluna.
Mitäs meille muuta vielä. Joulua odotellaan! Viime vuonna Väinö otti ilahduttavasti joulukuusen vastaan, eikä tajunnut edes pissata siihen. Eikä nakerrella tai varastaa kuusenkoristeita. Saa nähdä mitä tapahtuu tänä vuonna! Aito kuusi meille jokatapauksessa tulee, siitä minä en tingi.
Joululahjaksi Väinö ei varmaan tänä vuonna saa kuin leluja ja nameja, koska takkeja on jo tarpeeksi ja ulkoiluvälineet muutenkin kunnossa. Heijastinliiviä voisi kyllä harkita, ja ledpantaa mökkeilyyn.
Aamulla tervehtivä naama. <3
Muuten Väinö on nykyisin aivan ihanan rauhallinen, läheinen ja hellä rakas poika. Olin kaksi viikkoa sairaslomalla välilevynpullistuman takia ja käveltiinkin sitten ympäri Jollasta kun istua ei kärsinyt. Toki myös halailtiin sohvalla ja tuntuukin, että me puhutaan nykyisin enemmän samaa kieltä kuin aikaisemmin. Oon kyllä aistinut tätä samaa jo agilityleiristä lähtien, se oli meille ihan todella ihana ja tärkeä kokemus.
Oon vahvasti sitä mieltä että teen tästä kuvasta seinälle suurennoksen.
Kohta ne onneks tulee takaisin kotiin. <3
Ps. Kummityttö Megamagee Sham-And-A-Lie juosta taapersi yhdessä velipoika Saxon Stolziten kanssa Latvian valioiksi! Oon ylpeä ja onnellinen. Onnittelut siis Karo-rakas, Sanni-muru ja kaikki. Perästä tullaan, toivottavasti ;)
maanantai 21. lokakuuta 2013
sunnuntai 6. lokakuuta 2013
Tuulos R, 6.10.2013
Pitkästä aikaa taas näyttelyhommia!
Herättiin 6.30 pilviseen sunnuntaiaamuun, ja startattiin auto seitsemän aikaan kohti välietappia Nurmijärvellä, josta ajeltiin Hannan kanssa Hämeenlinnaan, Tuulokseen jossa tämänpäiväinen ryhmänäyttely pidettiin.
Oltiin paikalla aika tarkkaan yhdeksältä, eli tuntia ennen kehän alkua. Paikkana toimi Kauppakeskus Tuulosen parkkihalli, joka olikin paikkana melko eksoottinen. Koirien haukunta kaikui korviin, mutta se varmaan häiritsi enempi meitä ihmisiä enemmän kuin koiria. Väinö otti melko rennosti, ja oli hirveän hyvällä tuulella koko päivän ja häntä heilui tauotta.
Pinserit olivat kehässä ensimmäisinä, tuomarina tänään pitkän linjan tuomari Harry Tast. Kehä alkoi ajallaan ja meidän vuoro olikin heti ensimmäisinä. Tänään koiraa híeman jännitti tuomarin käsittely, ja se oli ainoa kohta kun selkä meni köyryyn ja häntä koipien väliin. Onneksi tuomari kuitenkin ymmärsi nuorta koiraa ja oli hyvinkin huumorintajuinen, etenkin kun me vahingossa seistiin yhdessä kohtaa pyllyt tuomariin päin ja hän vain huusi että "mihinkä olette karkaamassa, tulkaapa takaisin sieltä" .. :D
Liikkeet olivat Väinön vahvuus tänään ja se juoksikin kuin vanha tekijä, hienosti hieman mun edellä ja lennokkaasti. Tämä taisi tuomarinkin vakuuttaa, ja meidät toivotettiin tervetulleiksi paras uros-kehään tuota pikaa.
Toinen uros oli valioluokassa, Ceriinan Quicksilver sai myös ERI SA:n ja sittenhän meillä oli vuorossa PU-kehä. Siellä taas ensin seistiin, sitten kierros kehän ympäri ja Väinölle PU1! Meinasin mennä vanhasta tottumuksesta suoraan kakkospaikalle, josta tuomari sitten ystävällisesti korjasi oikealle paikalle..
Fiilis oli aivan super ja todella mahtavaa, JES! Hannakin hurraili meille kehän laidalla, jonne siirryttiin sitten odottelemaan rodun parhaan valintaa.
Sitä ei tarvinnut kauan odotella, tänään kukaan sievistä tyttöpinskuista ei saanut EH:ta parempaa joten Väinö oli ROP! Käytiin hakemassa ruusuke ja tuomari toivotteli hyvää jatkoa hienon nuoren miehen kanssa. Hyvä fiilis sen kuin nousi vaan. Käytiin sitten hakemassa pokaalit, ja ilmoitettiin ettei voida jäädä ryhmäkehään. Päivästä olisi tullut turhan pitkä vauvakoiralle, kehä oli kuitenkin ohi jo 10.30 ja ryhmäkehät odotettavissa vasta neljän aikoihin.
Kirjallinen arvostelu tänään:
" 16 kk erinomainen tyyppi. Tyylikäs ylälinja. Puhdaslinjainen urosmainen pää. Kauniit tummat silmät. Leveäasentoiset korvat. Edessä niukat, takana voimakkaat kulmat. Täysin säännölliset tehokkaat liikkeet."
Erittäin vapaasti englannistettu:
" 16 months, excellent type. Elegant topline. Masculine head with clear lines. Beautiful dark eyes. Ears a bit wide. Bit open angulated in front, strongly in back. Fully even and powerful movement."
Tulos tänään siis JUN-ERI JUK1 SA ROP SERT!
Huikeeta.
Tämä oli Väinön viimeinen junnuluokan näyttely, seuraava on meillä sitten messari joulukuussa, ja eikun voittajatitteleitä hamuamaan.. Hih. Toki niitä tavoitellaan, mutta isoin tavoite on kivaa yhdessä ja mukava arvostelu ja taas kerran lisää kokemusta.
Team Väinö kiittää ja kuittaa ja nukkuu tämän yön keittiössä (voitte miettiä että kumpi..)
Herättiin 6.30 pilviseen sunnuntaiaamuun, ja startattiin auto seitsemän aikaan kohti välietappia Nurmijärvellä, josta ajeltiin Hannan kanssa Hämeenlinnaan, Tuulokseen jossa tämänpäiväinen ryhmänäyttely pidettiin.
Oltiin paikalla aika tarkkaan yhdeksältä, eli tuntia ennen kehän alkua. Paikkana toimi Kauppakeskus Tuulosen parkkihalli, joka olikin paikkana melko eksoottinen. Koirien haukunta kaikui korviin, mutta se varmaan häiritsi enempi meitä ihmisiä enemmän kuin koiria. Väinö otti melko rennosti, ja oli hirveän hyvällä tuulella koko päivän ja häntä heilui tauotta.
Pinserit olivat kehässä ensimmäisinä, tuomarina tänään pitkän linjan tuomari Harry Tast. Kehä alkoi ajallaan ja meidän vuoro olikin heti ensimmäisinä. Tänään koiraa híeman jännitti tuomarin käsittely, ja se oli ainoa kohta kun selkä meni köyryyn ja häntä koipien väliin. Onneksi tuomari kuitenkin ymmärsi nuorta koiraa ja oli hyvinkin huumorintajuinen, etenkin kun me vahingossa seistiin yhdessä kohtaa pyllyt tuomariin päin ja hän vain huusi että "mihinkä olette karkaamassa, tulkaapa takaisin sieltä" .. :D
Liikkeet olivat Väinön vahvuus tänään ja se juoksikin kuin vanha tekijä, hienosti hieman mun edellä ja lennokkaasti. Tämä taisi tuomarinkin vakuuttaa, ja meidät toivotettiin tervetulleiksi paras uros-kehään tuota pikaa.
Toinen uros oli valioluokassa, Ceriinan Quicksilver sai myös ERI SA:n ja sittenhän meillä oli vuorossa PU-kehä. Siellä taas ensin seistiin, sitten kierros kehän ympäri ja Väinölle PU1! Meinasin mennä vanhasta tottumuksesta suoraan kakkospaikalle, josta tuomari sitten ystävällisesti korjasi oikealle paikalle..
Fiilis oli aivan super ja todella mahtavaa, JES! Hannakin hurraili meille kehän laidalla, jonne siirryttiin sitten odottelemaan rodun parhaan valintaa.
Sitä ei tarvinnut kauan odotella, tänään kukaan sievistä tyttöpinskuista ei saanut EH:ta parempaa joten Väinö oli ROP! Käytiin hakemassa ruusuke ja tuomari toivotteli hyvää jatkoa hienon nuoren miehen kanssa. Hyvä fiilis sen kuin nousi vaan. Käytiin sitten hakemassa pokaalit, ja ilmoitettiin ettei voida jäädä ryhmäkehään. Päivästä olisi tullut turhan pitkä vauvakoiralle, kehä oli kuitenkin ohi jo 10.30 ja ryhmäkehät odotettavissa vasta neljän aikoihin.
" 16 kk erinomainen tyyppi. Tyylikäs ylälinja. Puhdaslinjainen urosmainen pää. Kauniit tummat silmät. Leveäasentoiset korvat. Edessä niukat, takana voimakkaat kulmat. Täysin säännölliset tehokkaat liikkeet."
Erittäin vapaasti englannistettu:
" 16 months, excellent type. Elegant topline. Masculine head with clear lines. Beautiful dark eyes. Ears a bit wide. Bit open angulated in front, strongly in back. Fully even and powerful movement."
Tulos tänään siis JUN-ERI JUK1 SA ROP SERT!
Huikeeta.
Tämä oli Väinön viimeinen junnuluokan näyttely, seuraava on meillä sitten messari joulukuussa, ja eikun voittajatitteleitä hamuamaan.. Hih. Toki niitä tavoitellaan, mutta isoin tavoite on kivaa yhdessä ja mukava arvostelu ja taas kerran lisää kokemusta.
Team Väinö kiittää ja kuittaa ja nukkuu tämän yön keittiössä (voitte miettiä että kumpi..)
tiistai 24. syyskuuta 2013
Pinserileiritystä Hartolassa sekä iltalenkkinä match show
Morjesta pöytään!
Hirveesti ollut kaikenlaisia tapahtumia viimeaikoina. Eikä kaikki ees niin hyviä.
Huonoina mainittakoon Väinön suolistotulehdus puolitoista viikkoa sitten, joka aikaansai lempparimaton menetyksen ja suuren loven lompakkoon eläinlääkärilaskun muodossa.
Antibiooteilla vaiva kuitenkin hoitui ja masu rauhoittui. Sekä mamman mieli.
Toinen, edellisestä juontava, ikävä asia oli se että Porvoon KR jäi meiltä väliin, antibiootin varoaikojen ollessa vielä päällä (tai itseasiassa koko kuuri keskenkin). Taisi Väinökin olla vähän hintelässä kunnossa laihduttuaan parin päivän sisällä puolitoista kiloa.
Viime viikonloppuna koitti kauan odotettu PinAgin puuhaleiri, joka pidettiin tänävuonna Hartolassa, Kunkkulan koirakeskuksessa. Puitteet treenaamiseen olivat mainiot, ja oma yksityishuone aivan täydellinen ratkaisu meille. Saatiin rauhoittua kun siltä tuntui, mutta seuraa löytyi heti kun nenän pisti huoneen ovesta ulos. Väinö käyttäytyi koko ajan niin älyttömän hyvin, ei vinkunut tai vonkunut yksinkään ollessaan ja nukkui molempina öinä yhtä sikeästi kuin olisi kotisohvalla koisinut.
Meidän treenit käsittivät siis Rally-Tokoa ja agilitya. Vaikka Väinö nukkuikin pe-la-yön hyvin, minä en ja siitä seurauksena otin pienet jatkounet aamulla. Joo, rallytokotunti alkoi klo 11 ja tekstiviesti herättää klo 11.17, "eiks sun pitäis olla rallytokoilemassa?". Piti joo, ja kyllä me sitten vähän saatiin jotain aikaiseksi. Ensin Väinö oli kiinnostunut ihan kaikesta muusta paitsi nameista ja tottelemisesta, mutta jostain se kontakti kuitenkin löytyi ja sitä sitten hiottiin viikonlopun yli. Kuvatodisteitakin löytyy.
Enemmän meidän juttu oli kuitenkin ehkä agility. Lauantaina kaatosade piti meidät sisällä harjoittelemassa valsseja ja persjättöjä, mutta siitäkin oli vaikka ja kuinka hyötyä! Päästiin myös pikkuisen ulos tutustumaan esteisiin, otettiin muutama toista hyppyä, putkea ja puomia. Väinöstä putki oli kaikkein kivoin, se meni sunnuntaina aamulenkillä putkeen ihan oma-aloitteisesti, vilahdus vain kävi.
Iltaohjelmassa oli Hartolan R-kioskilla visiteeraamista sekä yleistä jutustelua. Hyvillä mielin nukkumaan ja sunnuntaipäivään. Sunnuntaina, jälleen kera kaatosateen, treenattiin aksaa. Vähän takaakiertoa ja valssausta taas, sekä pari toistoa puomilla. Väinö oli aivan super, ja into aksaamiseen kasvaa. Kun vaan työt antaisi periksi ja pääsisi johonkin ihan oikeasti treenailemaan..
Kaikenkaikkiaan aivan mahtava viikonloppu, kivoja ihmisiä, reippaita koiria ja ei-niin-hyvää ruokaa :D
Ens vuonna uudestaan!
Meidän aktiivielämä jatkui tänään tiistaina match show'lla, joka kerrankin järjestettiin ihan meidän naapurissa. Mentiin hyvissä ajoin, koirapuiston kautta, jo paikalle ja ilmoittauduttiin. Onnen numero oli tänää 104, joka takasi paikan heti toisessa arvosteluparissa. Istuttiin sitten hetkonen vartomassa kehän laidalla, treenattiin vähän sitä kontaktia ja yleisiä tokojuttuja, hieno Väinömies! Sitten olikin jo meidän vuoro, parina meillä oli amstaffi-narttu, oikein hyvinkäyttäytyvä ja rauhallinen tapaus. Väinö sitten taas ei ollut niin rauhallinen, kehän laita kiinnosti enemmän eikä seisominenkaan olisi jaksanut innostaa. Tuloksena sininen nauha. Ei harmittanut, koska treenaamaanhan me vain tultiin ja treeni jatkui (mokkapalojen vahvistamana) sinisten jatkokehässä, jossa Väinö pisti sitten jopa väsyneenä aivan parastaan. Liikkeet oli super, seisoakin malttoi ja tuloksena SIN3, pokaalin ja Eukanuba-repun kera. JEEE!
Iloisina mutta väsähtäneinä laitettiin sitten pillit pussiin ja suunnattiin kotiin.
Vähän meillä oli kivaa!
Tulipa tästä stoori. Mutta kun oli niin hirveästi kerrottavaa.
Ens viikonloppuna meidän ydinperhe suuntaa mökkeilemään ja kahden viikon päästä sunnuntaina olisi taas ihan oikeiden kehien vuoro, tällä kertaa Hämeenlinnassa jonne toivottavasti päästään ilman ongelmia.
Pus ja iso Vuf!
Hartolan kuvista iso kiitos Ninskulle.
Hirveesti ollut kaikenlaisia tapahtumia viimeaikoina. Eikä kaikki ees niin hyviä.
Huonoina mainittakoon Väinön suolistotulehdus puolitoista viikkoa sitten, joka aikaansai lempparimaton menetyksen ja suuren loven lompakkoon eläinlääkärilaskun muodossa.
Antibiooteilla vaiva kuitenkin hoitui ja masu rauhoittui. Sekä mamman mieli.
Toinen, edellisestä juontava, ikävä asia oli se että Porvoon KR jäi meiltä väliin, antibiootin varoaikojen ollessa vielä päällä (tai itseasiassa koko kuuri keskenkin). Taisi Väinökin olla vähän hintelässä kunnossa laihduttuaan parin päivän sisällä puolitoista kiloa.
Viime viikonloppuna koitti kauan odotettu PinAgin puuhaleiri, joka pidettiin tänävuonna Hartolassa, Kunkkulan koirakeskuksessa. Puitteet treenaamiseen olivat mainiot, ja oma yksityishuone aivan täydellinen ratkaisu meille. Saatiin rauhoittua kun siltä tuntui, mutta seuraa löytyi heti kun nenän pisti huoneen ovesta ulos. Väinö käyttäytyi koko ajan niin älyttömän hyvin, ei vinkunut tai vonkunut yksinkään ollessaan ja nukkui molempina öinä yhtä sikeästi kuin olisi kotisohvalla koisinut.
Meidän treenit käsittivät siis Rally-Tokoa ja agilitya. Vaikka Väinö nukkuikin pe-la-yön hyvin, minä en ja siitä seurauksena otin pienet jatkounet aamulla. Joo, rallytokotunti alkoi klo 11 ja tekstiviesti herättää klo 11.17, "eiks sun pitäis olla rallytokoilemassa?". Piti joo, ja kyllä me sitten vähän saatiin jotain aikaiseksi. Ensin Väinö oli kiinnostunut ihan kaikesta muusta paitsi nameista ja tottelemisesta, mutta jostain se kontakti kuitenkin löytyi ja sitä sitten hiottiin viikonlopun yli. Kuvatodisteitakin löytyy.
Enemmän meidän juttu oli kuitenkin ehkä agility. Lauantaina kaatosade piti meidät sisällä harjoittelemassa valsseja ja persjättöjä, mutta siitäkin oli vaikka ja kuinka hyötyä! Päästiin myös pikkuisen ulos tutustumaan esteisiin, otettiin muutama toista hyppyä, putkea ja puomia. Väinöstä putki oli kaikkein kivoin, se meni sunnuntaina aamulenkillä putkeen ihan oma-aloitteisesti, vilahdus vain kävi.
Iltaohjelmassa oli Hartolan R-kioskilla visiteeraamista sekä yleistä jutustelua. Hyvillä mielin nukkumaan ja sunnuntaipäivään. Sunnuntaina, jälleen kera kaatosateen, treenattiin aksaa. Vähän takaakiertoa ja valssausta taas, sekä pari toistoa puomilla. Väinö oli aivan super, ja into aksaamiseen kasvaa. Kun vaan työt antaisi periksi ja pääsisi johonkin ihan oikeasti treenailemaan..
Kaikenkaikkiaan aivan mahtava viikonloppu, kivoja ihmisiä, reippaita koiria ja ei-niin-hyvää ruokaa :D
Ens vuonna uudestaan!
Iloisina mutta väsähtäneinä laitettiin sitten pillit pussiin ja suunnattiin kotiin.
Vähän meillä oli kivaa!
Tulipa tästä stoori. Mutta kun oli niin hirveästi kerrottavaa.
Ens viikonloppuna meidän ydinperhe suuntaa mökkeilemään ja kahden viikon päästä sunnuntaina olisi taas ihan oikeiden kehien vuoro, tällä kertaa Hämeenlinnassa jonne toivottavasti päästään ilman ongelmia.
Pus ja iso Vuf!
Hartolan kuvista iso kiitos Ninskulle.
lauantai 7. syyskuuta 2013
Vantaa KR, 7.9.2013
Täältä pesee raporttia tän päivän näyttelystä Vantaalla. Kyseessä kaikkien rotujen näyttely, joka pidettiin Hakunilan urheilupuistossa. Ilma oli aurinkoinen ja paikoitellen kovin helteinenkin, mutta ei alkanut liiaksi kuumuus ahdistamaan.
Meidän joukkiomme tänään koostui Väinön lisäksi sisko-Dhalmasta ja omistaja/kasvattajastaan Pirjosta. Mukana oli myös Niko ja Tintti, joka Dhalman esitti.
Jännitti taas niin pirusti, kun ei oltu hetkeen kehissä oltu. Kunnialla sinne silti päästiin ja tulos oli parempi kuin oikein osasi odottaakaan. Väinö oli ehkä hieman yllättäen ainoa uros koko virallisessa arvostelussa (pennuissa oli 3 urosta), narttuja oli 3 kpl. Tuomarina toimi ihastuttava Elena Ruskovaara, hänestä jäi kyllä todella hyvä kuva ja mielelläni veisin koiran uudestaankin hänelle jos mahdollisuus tulee.
Kirjallinen arvostelu kuului seuraavasti;
"Selvä sukupuolileima. Keskivahva luusto. Jämäkkä runko, lihaksikas takaosa. Riittävän neliömäinen runko. Sopivasti kaulaa. Maskuliininen, hyväilmeinen pää. Vähän huolimattomat korvat. Ponnekkaat, yhdensuuntaiset takaliikkeet. Tarpeeksi ryhdikäs liikkuja. Hyvä askelpituus. Esiintyy hyvin."
Tuloksena sitten JUN ERI JUK1 SA PU1 SERT VSP!!
ROP oli Ference Azizia Fabel, soma ja siro valionarttu.
Itkuhan meinasi tulla tuossa omassa kehässä ensin, kun käteen satoi ruusuketta ;D
Mahtava päivä siis meillä, ja ensi viikonloppuna vuorossa Porvoon KR-näyttely.
Siitä raporttia sitten taas!
Huomenna luvassa Megamagee-kennelpäivät Pornaisissa, sinne suunnataan jo aamusta. Väinö jää lepäilemään isinsä kanssa kotiin.
Meidän joukkiomme tänään koostui Väinön lisäksi sisko-Dhalmasta ja omistaja/kasvattajastaan Pirjosta. Mukana oli myös Niko ja Tintti, joka Dhalman esitti.
Jännitti taas niin pirusti, kun ei oltu hetkeen kehissä oltu. Kunnialla sinne silti päästiin ja tulos oli parempi kuin oikein osasi odottaakaan. Väinö oli ehkä hieman yllättäen ainoa uros koko virallisessa arvostelussa (pennuissa oli 3 urosta), narttuja oli 3 kpl. Tuomarina toimi ihastuttava Elena Ruskovaara, hänestä jäi kyllä todella hyvä kuva ja mielelläni veisin koiran uudestaankin hänelle jos mahdollisuus tulee.
Kirjallinen arvostelu kuului seuraavasti;
"Selvä sukupuolileima. Keskivahva luusto. Jämäkkä runko, lihaksikas takaosa. Riittävän neliömäinen runko. Sopivasti kaulaa. Maskuliininen, hyväilmeinen pää. Vähän huolimattomat korvat. Ponnekkaat, yhdensuuntaiset takaliikkeet. Tarpeeksi ryhdikäs liikkuja. Hyvä askelpituus. Esiintyy hyvin."
Tuloksena sitten JUN ERI JUK1 SA PU1 SERT VSP!!
ROP oli Ference Azizia Fabel, soma ja siro valionarttu.
Itkuhan meinasi tulla tuossa omassa kehässä ensin, kun käteen satoi ruusuketta ;D
Mahtava päivä siis meillä, ja ensi viikonloppuna vuorossa Porvoon KR-näyttely.
Siitä raporttia sitten taas!
Huomenna luvassa Megamagee-kennelpäivät Pornaisissa, sinne suunnataan jo aamusta. Väinö jää lepäilemään isinsä kanssa kotiin.
lauantai 31. elokuuta 2013
Kuvakuulumisia
Väinö ja isinsä ovat taas näyttämässä Kankaanpäälle mistä pinseri pissii, eli äitsykkä on yksiksensä kotona.
Eilen ilta kului Pornaisissa jutustellen ja ensi sunnuntain kennelpäiviä suunnitellen (kuvamateriaalia jäljempänä), tänään herätys oli aikainen ja suuntana Tuomarinkylän vinttikoirakeskus ja pentunäyttely jossa Megamageita oli näytillä kaksin kappalein.
Molemmat pennut (sekä turistina ollut kolmas pentu) ovat kyllä niin iloisia ja avoimia tapauksia että. Tulevaisuutta mielenkiinnolla seuraten!
Viime aikoina ollaan...
.... fiilistelty uutta kevythäkkiä (johon sateen sattuessa myös handleri voi mennä suojaan, on sen verran massiivinen tuo laitos..)
- ostettu sellanen katu-uskottavan miehekäs näyttelykansio Väinölle
- suunniteltu MMG-kennelpäivin match show'ta (palkinnot on parempia kuin keskimäärin ryhmiksessä, hihi)
.... poseerattu (hah, senhän näkee selvästi)
.... sekä suunniteltu ens vuoden näyttelyitä. Ens vuoden? Joo oli mulla tylsää.
Eilen ilta kului Pornaisissa jutustellen ja ensi sunnuntain kennelpäiviä suunnitellen (kuvamateriaalia jäljempänä), tänään herätys oli aikainen ja suuntana Tuomarinkylän vinttikoirakeskus ja pentunäyttely jossa Megamageita oli näytillä kaksin kappalein.
Molemmat pennut (sekä turistina ollut kolmas pentu) ovat kyllä niin iloisia ja avoimia tapauksia että. Tulevaisuutta mielenkiinnolla seuraten!
Viime aikoina ollaan...
.... fiilistelty uutta kevythäkkiä (johon sateen sattuessa myös handleri voi mennä suojaan, on sen verran massiivinen tuo laitos..)
- ostettu sellanen katu-uskottavan miehekäs näyttelykansio Väinölle
- suunniteltu MMG-kennelpäivin match show'ta (palkinnot on parempia kuin keskimäärin ryhmiksessä, hihi)
.... sekä suunniteltu ens vuoden näyttelyitä. Ens vuoden? Joo oli mulla tylsää.
maanantai 26. elokuuta 2013
Sairaslomalainen
Juuri viime postauksessa mainitsin tuosta Väinön isottelemisesta koirapuistossa - nyt se sitten realisoitui herralle itselleenkin, oikein isolla kädellä.
Ei tässäkään taideta vielä ihan hereillä olla.
Äiti miksi teit tämän minulle...
Kaulassa näkyy tikit ja pieni karvaton läntti.
Nukutuksesta herääminen sucks.
Lävistyksen esittelyä.
Olimme Pornaisissa (missä luuhataan ainakin kerran viikossa, useamminkin jos aikaa on) ja siellä Väinöä sitten vietiin.
Ei pidä isotella pennulle jonka isi on myös paikalla. Vietiin meinaan Väinö-vauvaa kun märkää rättiä, niskasta kiinni pitäen volteilla ympäri. Kulmahampaat upposivat eläinlääkärireissun ja 3 tikin arvoisesti Väinön nahkaan, tulipa muutama reikä muuallekin.
Ei kantsi yrittää olla kovempi kuin on.
Nyt meillä sitten ollaan tikkienpoistoon asti sairaslomalla ja sen jälkeen katsotaan taas, mitä tapahtuu. Tikit pitäisi saada pois juuri ennen Vantaan näyttelyä 7.9, toivotaan että poisajeltu karva ehtisi myös edes hieman kasvaa takaisin..
Eniten tästä tapauksesta taisi kärsiä emännän pankkitili, vaikka ei koirakaan nukutuksesta herättyään mikään maailmanomistaja ollutkaan. Mulkoili meitä inhoavasti.
Nyt kaikki on kumminkin ennallaan, kaulaosastoa pitää vielä hieman varoa.
Kaveri vielä tukevasti untenmailla..
Semmosta!
Seuraavaksi toivottavasti taas iloisempien asioiden parissa :)
perjantai 23. elokuuta 2013
Viimeaikaista Väinöilyä
Työ on vienyt meitä ihmisiä mennessään viime aikoina ja mitään kovin merkittävää ei olla keritty tekemään.
Uus talvitakki ei saanu varauksetonta suosiota osakseen..
Uus hieno ruokakuppisysteemi!
Syyskuu on pyhitetty koiraharrastukselle ja ohjelmassa onkin kaksi näyttelyä, pinsereiden puuhaleiri ja toivottavasti mökkiviikonloppu. Blogikin päivittynee näiden tapahtumien myötä toivonmukaan useammin.
Väinöläisellä on nyt ikää karvan yli 14kk ja olo on toisinaan varsin uhmakas ja etenkin muita poikakoiria kohtaan turhan pomotteleva, josta syystä joudutaan puistoilua hieman varomaan nykyään. Vakikavereiden kanssa mitään ongelmia ei onneksi ole ja näinpä mekin päästään toisinaan puistoon juoksentelemaan. Tyttökoirille Väinö on pääsääntöisesti todella kiltti, mutta yrittää hyppiä selkään jos huomaa että toinen ei uskalla sanoa vastaan. Onneksi suuressa määrin tutut tytöt on hyvinkin topakoita ja homma säilyy mukavana leikkimisenä.
Toki Väinöä kielletään jos ylläolevaa käytöstä ilmenee, mutta kovin vaikeasti tuntuu perille menevän..
Koulutusvinkkejä otetaan vastaan!
Mukavaa loppukesää kaikille!
perjantai 9. elokuuta 2013
Väinön aamu
Jos me ihmiset satumme heräämään ennen kymmentä (meidän työrytmit usein sallii pitkään nukkumisen), tervehtii sohvalla usein seuraavanlainen pärstäkerroin:
Ei auta kun kömpii kaveriksi.
Hyvää viikonloppua kaikille!
torstai 8. elokuuta 2013
Match Show'ta ja muuta
Diudiu.
Omistajaportaan toiselle osapuolelle sattui vihdoin muutama vapaapäivä peräkkäin, ja sehän toki käytettiin hyväksi. Keskiviikkona suuntasimmekin Match Show'hun Rastilan leirintäalueelle, sää oli helteinen ja väkeä sankoin joukoin paikalla. Me olimme heti ilmoittautumisen alkaessa paikalla ja saatiinkin isojen aikuisten kehän vuoronumero 10. Sitten vaan laitettiin leiri (kokoontaitettava retkituoli) pystyyn ja kehiin alkuja odottelemaan. Muutama muukin pinseri löysi tiensä paikalle, terkkuja vaan Hannalle jos tätä luet :)
Vihdoin siis kehä pääsi alkamaan (jonkin verran myöhässä tosin kun kehäsihteerejä ei meinannut löytyä mistään) ja kohta olikin jo meidän vuoro. Esittäjää taas jännitti jonkin verran, mutta Väinö oli melko rauhallinen ja kyllä minäkin heti kun kehään päästiin. Meidän parina oli englanninspringerspanieli, ja se olikin meille aika kova vastus. Väinö liikkui mielestäni melko mallikkaasti, vaikkakin ei vapaalla hihnalla kehän koosta ja koiran vauhdikkuudesta johtuen. Tuomari häntä vähän jännitti, mutta siitäkin selvittiin mallikkaasti ja tuomari palkitsikin sitten Väinön punaisella nauhalla. Jee! Sitten vaan odottelemaan punaisten jatkokehiä. Tällä välillä käytiin buffetissa ja käppäilemässä ympäriinsä, sekä juomassa.
Sinisten kehä katsottiin ensin ja siellä Hanna ja Milla-pinseri voittivat! Onnea onnea. Sitten punaisiin ja siellä päästiin 10 parhaan joukkoon, mutta sitten tuomari kätteli meidät pois.
Hauskaa kuitenkin oli, ja sehän on pääasia!
Tänään oltiin taas Pornaisissa, jossa oli KUUMA!! Lähinnä siis vietettiin siestaa ja juteltiin, koirat leikki keskenään, josta seuraavassa kuvatodisteita :) Väinö oli tosi nätisti 5-kuukautisten poikien kanssa, ja hauskaa oli.
Edelleen on kuuma, vaikka kello on melkein kymmenen. Kohta iltapissille ja sitten yötä kohti.
Elämä on kivaa.
T. Väinö ja emäntä
tiistai 30. heinäkuuta 2013
Ryhmänäyttely, Aura 16.6.2013
Sitten raporttia seuraavalta päivältä, eli sunnuntailta Turun suunnalta, Aurasta. Jos lauantai tuntui pitkältä, niin sunnuntai tuntuikin sitten siltä ettei ikinä päästä takaisin. Onneksi hyvät tulokset korvasi edes hieman sitä, että vettä tuli kuin Esterin takapuolesta koko päivän ja lämmintä oli noin 10 astetta. Nimimerkillä talvitakki päällä kehässä... Kokoonpanomme Aurassa oli minä ja Väinö, Karo ja Eetsi ja Miisa sekä ihanat Sanni ja Yatzy. Myös Ami tuli tyttärensä kanssa meitä moikkaamaan ja kuvaamaan. Itse en kyllä siinä säässä olisi lähtenyt :D
Kehät oli lisäksi myöhässä, joten me odotimme tulvivassa teltassa noin 4-5h kehään pääsyä. Koirat siirrettiin jo välissä autoon lämpimään, siitä huolimatta Miisa meni jumiin ja ontui kehässä, josta tuloksena EVA. Muuten Miisallekin tuli tosi kiva arvostelu.
Tänään minua ei enää jännittänyt niin paljon, osaksi edellisen päivän kokemusten takia ja myös siksi, että sekä kroppa että aivot oli niin jumissa ettei edes osannut jännittää.. Väinö toimi kyllä kuin unelma, pieni sade ja väsy toivat tuloksena kauniista ja rauhallisesti liikkuvan koiran jota oli ilo handlata.
Ohessa kirjallinen arvostelu, tuomarina irlantilainen Rouva Angela McNally josta myöskään ei pahaa sanottavaa. Mukava tuomari, vaikka pinseri ei ilmeisesti ollutkaan hänen omin rotu. Toki muutenkin ekan sertin antanutta tuomaria muistelemmr lämmöllä ;)
"Good head planes. Nice almond eye. Scissor bite. Good ear set. Ears of correct lenght. Well laid-back shoulder. Well-set tail. Level topline. Well angulated back. Excellent mover."
Erityisesti sydäntä lämmitti kehu koiran loistavasta liikkumisesta sekä hyvistä korvista.
Tuloksena siis JUN ERI JUK1 SA PU2 SERT.
Yatzy oli PU1 ja VSP, Eetsi odotetusti ja ansaitusti ROP.
ja onneksi tuli tuo eka serti, muuten fiilikset tuosta reissusta olis voinut olla aika..ristiriitaiset.
Seuraavassa taas muutama kuva.
Kuten kuvasta (ja säästä) näkyy, tämä kuva on lavastettu. Siin on pokaalin ja ruusuke yhes koos. Sertirusetin Väinö kyllä kerkes nyttemmin jo syömään...
Äitin hieno poika.
Uusia näytsejä odotellessa!
maanantai 29. heinäkuuta 2013
SSPK Erikoisnäyttely, Porvoo 15.6.2013
Täältä pesee, raporttia erikoisnäyttelystä hieman yli kuukauden takaa!
Päivä oli kaunis lauantai, kun lähdimme Yarracitta-kasvattajamme Pirjon ja Väinön sisko Dhalman kanssa kohti Porvoota. Matka taittui nopeasti ja pian oltiinkin perillä. Meidän porukalla (johon kuului hirmuisesti porukkaa) oli onneksi parikin telttapaikkaa varattuna, ja teltatkin saatiin äkkiä kasaan.
Sitten vaan jännittämään omaa vuoroa, minä varsinkin koska oli vuoro oman kehädebyytin (sitten villakoirien erikoisnäyttelyn vuonna 2005..). Aika suuresti kyllä jännittikin, edelleen vaivaavan selkäkivun hoitoon tarkoitetut melko jämäkät kipulääkkeet tasasi kyllä oloa jonkin verran.
Siitä sitten vain kehään (Team Tulossa Ollaan loisti taas...) ja sehän meni aika mukavasti. Arvostelusta tuli ERI ja junioriurosten kilpailuluokasta sijoitus oli toinen, SA:n kera. Se toi meille aikanaan PU-kehästä ei sijoitusta, mutta varasertin. Odotukset siis täyttyi moninkertaisesti ja fiilis oli mainio. Osallistuimme myös kasvattaja- ja jälkeläisluokkaan josta Yarracitta-kennelille molemmista ensimmäinen sija ja KP. Myöhemmin BIS-kehissä sijoituimme jälkeläisryhmämme kanssa neljänneksi, jee! Kaikenkaikkiaan pitkä (noin 12h) päivä, mutta antoisa.
Tässä saatamme kirjallinen arvostelu, tuomarina Herra Göran Åkesson Ruotsista. Tästä tuomareista ei mitään pahaa sanottavaa, todella mukava ja koiria oikeudenmukaisesti kohteleva tuomari. Paljon liikutti, ja handler sai kyllä kuulla (kuten allekirjoittanut) jos juoksi liian hitaasti ja näin ollen huononsi koiran suoritusta.
"1-årig hane. Maskulint vacker huvud med bra utryck. Fin nos, bra hals. Tillrädeligt vinklad fram och bra bak. Bra bröstekorg, starkt rygg. Rör sig med bra steg runtom. Något avrundad kors. Utmärkt päls och färg."
Vapaasti (erittäin) suomennettuna: 1-vuotias uros. Maskuliininen kaunis pää jossa hyvä ilme. Hieno kuono, hyvä kaula. Riittävästi kulmautunut edestä ja hyvin takaa. Hyvä eturinta, vahva selkä. Kantaa itsensä pääosin hyvällä askeleella. Hieman pyöreä ristiselkä. Loistava karva ja väri.
Tuloksena siis JUN ERI JUK2 SA VASERT.
vitsi olin ylpeä niin itsestä kuin Väinöstä!
Alla vielä hieman kuvia ihanasta, kesäisestä pinseripäivästä.
Seuraavaksi rapsaa ei-niin-kovin-kesäisestä näyttelypäivästä Aurassa.
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Kotona taas.
Meidän jengi on taas kotona ja kaikki koossa. Se on kivaa.
Niin on vaan taas kohta syksy. Vitsi että aika menee nopeasti! Ja näyttelyt on jääny meillä siihen yhteen viikonloppuun kesäkuun puolivälissä. Oon kuitenkin vakaasti ilmoittamassa Väinön kahteen KR-näyttelyyn syyskuussa ja myös jotain on ohjelmassa lokakuussa.
Eilen kävin haistelemassa tunnelmaa Tuomarinkartanon Eukanuba Summer show'ssa, onnittelut siellä pärjänneille.
Ja superonnet veli-Elvikselle loistavasta suorituksesta tänään Porissa! Perästä tullaan, sanoo Väinö.
Huomenna meillä on ohjelmassa Pornaisissa vierailu; agilityä ja pönötysharjoituksia ja leikkimistä.
Luvassa on toivottavasti kuvatodisteita!
Ja nyt mä tulevalla viikolla ihan oikeasti lataan vihdoin ne kesäkuun näytsiarvostelut kuvineen tänne.
Inhottavaa olla näin saamaton.
Tämmöistä meille tällä kertaa, jatketaan harjoituksia.
Kuvituksena sekalaisia kuvia kesäVäinöstä.
Vuf.
keskiviikko 17. heinäkuuta 2013
KesälomaVäinö
Haudi.
Meidän taloudessa lomaillaan ja se näkyy täällä blogissakin. Väinö ja isi viettää aikaa mummilassa Läntisessä Suomessa ja äiti-ihminen tekee töitä Helsinkiseessä.
Palailemme harjoituksiin, kun koko perhe on taas koossa. Juttua kyllä olisi, näyttelyistäkin raportit kirjoittamatta ja muista jännistä jutuista.
Helteistä kesää joka iikalle ja pinserille!
Ps. Tää kuva näyttää kyllä syksyltä. T. Väinö
Unissaanhymyäjä
Juhannusheilaa odottelemassa...
perjantai 21. kesäkuuta 2013
JuhannusVäinö
Hei kattokaa, ekaks mun äiti vei mut treffeille Viivin kans ja sit viel uimaan.
Eka olin ihan et yäk märkää mut sit muutkin meni ja mäkin kaulaa myöden.
Vallatonta juhannusta pinserit ja muut tyypit!
Toivottaa Väinö, äiti ja isi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)