Jalostustarkastus

Mainitsinkin viime tekstissä, että oltiin jalostustarkastamassa Väinö viime viikon lauantaina Espoossa. Tarkastus pidettiin koirakoulu Puuhatassun tiloissa, kouluttajana toimii muuten myös pinserin omaava Eira, joka meitä opasti rallytokon saloihin syksyllä leirillämme.

Aikataulu oli meillä hieman hoppuisa koska olin vielä aamulla töissä, mutta treffasimme Malmin Nesteellä, johon mieheni toi Väinön ja muutamat unohtuneet tavarat, ja siitä minä ajelin koira kyydissä pikavauhtia Lintuvaaraan.

Tarkastus oli aikataulussa, ja tarkastajana toimi pitkän linjan ulkomuototuomari Reijo Latvala. Olipa muuten mukava ja kärsivällinen mies, ja Väinökin uskoi pienen vakuuttelun jälkeen että ihan luotettavaa porukkaa ollaan kaikki. Hieman meinasi siis pientä jännittää mittaileminen, mutta kaikki muu sujui mallikkaasti ja luonteesta arvosanaksi tulikin erinomainen ja ystävällinen.

Koko jalostustarkastusraportin voi käydä lukemassa joko tuosta yläpalkin painikkeesta, tai klikkaamalla tästä.

On ollut kummallinen viikko, ollaan kerrankin oltu koko perhe kotona aamusta iltaan ja kivaa on ollut. Ollaan ulkoiltu yhdessä ja säätkin ovat suosineet. Väinölle maistuu nykyisin naudan sijaan paremmin hirvi, jota saa pakkaseen sopivissa pusseissa Mustista & Mirristä. Hirvi taitaa olla vaan hieman vähärasvaisempaa kuin nauta, joten lisärasvaa pitää keksiä jostain. Toistaiseksi ruokaan on lorauteltu vähän öljyä ja muutenkaan ruuassa ei ole säästelty. Koiran maha toimii paremmin kuin aikoihin ja muutenkin menee hyvin, toivottavasti sama jatkuu! Ei olla päästy pitkään aikaan Pornaisiin treenailemaan mitään, mutta onhan tässä kevättä jäljellä ja aikaa, kun päivätkin vaan pitenevät.

Pidämme tosiaan nyt näyttelytaukoa huhtikuuhun asti, jolloin suunnitelmissa mahdollisesti Kankaanpään ryhmänäyttely ja Imatran/Lappeenrannan kaikkien rotujen show. Näihin taidan töidenkin puolesta päästä, joten voi olla että lähdetäänkin. Varsinaisestihan sertien puolesta meidän ei tarvitse käydä, niitä kun on kasassa 5 ja pitää nyt odottaa että Väinö täyttää 2 vuotta jonka jälkeen lähdetään vikan sertin metsästykseen.

Muita kevään suunnitelmia on lonkkien kuvaus, ja mahdollisesti selänkin, sen kun saisi yhdistettyä melko edukkaasti samaan syssyyn kuvattavaksi. Silmät kuvataan varmaankin vasta sitten, kun mahdollista jalostuskäyttöä ajatellaan. Luonnetesti on vuorossa syyskuussa, sitä jo mielenkiinnolla odottelen!
Eipä meillä tähän hätään muuta, aurinkoisia kevätpäiviä kaikille.
Allaoleva kuva napsaistu tänään Sarvaston koirapuistossa, sää oli ihana ja pakkanenkin melko lempeä!

Tammikuisia tarinoita

Tammikuun kunniaksi ulkoasua on hieman uudistettu, ja blogin lisäksi tuosta yläpalkista löytyy Väinön esittely sekä vuosikertomus viime vuodelta. Tutustukaa ihmeessä! :)

Jos jouluna vielä uskottiin että moinen räntä ja nollakelit kestävät koko talven, niin tammikuu ollaan sitten hytisty senkin edestä melko alhaisissa pakkaslukemissa. Pukeutumiskysymyshän talvi vain on, ja niin me ollaan toppauduttu koko sakki toppakamppeisiin ja ulkoiltu reippaasti. Ehkä hieman vähemmän kuin yleensä, mutta kuitenkin. Tylsyyden välttämiseksi, ja muutenkin yleisen hyvinvoinnin kannalta, Väinön ruokinta on nykyisin 50/50-mallia eli toinen ruoka on järsittävä luu tai rusto, yleensä hirveä tai nautaa. Nappulat Väinö saa kouluttajamme Eiran suosituksesta erilaisista aktivointileluista, meillä käytössä muutama erilainen Kongi.
Tämä ratkaisu on tuntunut olevan meille hyvä ja masukin nykyään harvemmin löysällä. Lisäksi Väinö nauttii saadessaan touhuta raakaruuan kanssa, ja nappuloidenkin syöminen on mukavempaa leluista kuin hotkien kupista.

Muuten tammikuussa on meillä ollut aika vähän tekemisiä, yhden viikonlopun koira ja isi olivat mummilassa Kankaanpäässä kun äitiliini oli töissä. Pari viikkoa sitten näyteltiin Lahdessa mahtavin tuloksin ja eilen käytin Väinön Espoossa jalostustarkastuksessa. Tarkastajana oli pitkän linjan ulkomuototuomari Reijo Latvala, ja Väinö tarkastettiin yleisarvosanalla Erinomainen. Tarkempaa raporttia tuosta tarkastuksesta on tulossa, kunhan saan puhtaaksikirjoitetun version itselleni! Viime viikonloppuna meillä oli ensimmäinen Pinserit Ry:n hallituksen kokous, ja otin vastuulleni kerhon palkinto- ja kerhotuotevastaavan tehtävät.

Tässä oikeastaan melko kattava läpileikkaus tammitouhuista tähän mennessä. Pukekaa hyvin itsenne ja kaverinne ja suunnatkaa ulos, vaikka aurinko ei aina paistaisikaan! Suurimmat huolet unohtuu aina polun varrelle tai koirapuiston hulinaan. :)

Väinö-raukka viime talvena, nyt tuo puku on jäänyt jo pieneksi ja lahjoitettu eteenpäin.

TOP50: 50 asiaa jotka jokaisen koiran tulisi elämässään kokea.

Löysin jostain blogista tällaisen jutun, jossa ideana on yliviivata se asiat mitä on ehditty tekemään.
Tehkää tekin, toverit!

1. Kellahtaa maaten nautiskelemaan auringonnousun aikaan
2. Uida meressä

3. Riehua lumessa

4. Tehdä kaivuutöitä kukkapuskassa 

5. Tehdä "Beethovenit": eli ravistella märkää turkkia (tai kuolata) niin, että kaikki lähellä olevat kastuvat likomäriksi 

6. Omistaa oma paikka sohvalta

7. Osallistua omistajansa pyörä- tai juoksulenkille

8. Osallistua perhepiknikille

9. Pilata omistajansa treffit

10. Piristää omistajaansa, kun tämä on alamaissa

11. Reissata mannerten välillä

12. Pyöriä kunnon mutalammikossa 

13. Tuhota omistajansa kenkäpari (tai monet sellaiset...)

14. Nukkua omistajansa sängyssä

15. Herättää omistajansa aamulla erityisen märällä suukolla

16. Jahdata kissaa unissaan

17. Oppia käsky "istu" – vieraalla kielellä!

18. Osallistua jalkapallopeliin

19. Tavata julkkis-koira 

20. Kokeilla koiratanssia

21. Todistaa omistajalleen, että osaa matkia ihmisen sanoja ulvomalla

22. Sotata itsensä 30 minuuttia kylvyn jälkeen

23. Ulvoa musiikin tahdissa

24. Matkustaa avoauton kyydissä (niin, että korvat ja kieli vaan lepattavat)

25. Kokeilla skeittausta
26. Saada oma joulusukka

27. Näyttää postimiehelle kuka oikein on pomo

28. Toimia sormuksenkantajana häissä

29. Yrittää seurata oravaa puuhun saakka

30. Vierailla omistajansa työpaikalla

31. Luoda omat Facebook-, Instragram- tai Twitter-sivut (omistaja voi hieman auttaa)

32. Kirmata metsässä

33. Saada oma, personoitu koiratarha tai -koppi.

34. Matkustaa laivalla – ja kastaa tassut meriveteen

35. Pelata frisbeetä omistajansa kanssa rannalla

36. Saada oma syntymäpäiväkortti

37. Varastaa toisen lounas kun silmä välttää

38. Tuijottaa pyörivää pesukonetta

39. Syödä koirille tarkoitettua jäätelöä

40. Tehdä ovela harhautus ja varastaa toisen koirakaverin ruoat

41. Juosta maratoni (omistajan kanssa, tietysti)

42. Saada oma syntymäpäiväkakku

43. Retuuttaa tyynyä, niin että höyhenet vain pöllyävät

44. Avata itse oma syntymäpäivälahjansa (pistä lahja siis pakettiin!)

45. Katsoa Lassie-elokuva

46. Päästä mukaan perhepotrettiin

47. Ihmetellä omaa kuvajaistaan peilistä

48. Löytää oma lempikuppila, jonne koiratkin saavat tulla

49. Esiintyä Youtube-videolla

50. Nukkua yön yli hienossa koirahotellissa

Tulos: 18/50tilanne 6.4.2014: 22/50!
Paljon on vielä kokematta.

Lahti R, 12.1.2014

Vielä viimeisen esiintymisemme ennen 3 kuukauden näytsitaukoa teimme tänään Lahdessa. Fiilinki ei ollut kovinkaan ruusuinen, kun pakkasin Väinön lyhyiden yöunien jälkeen autoon kaikkien kimpsujen ja kampsujen kanssa ja suunnattiin kohti Pornaisia, josta napattiin Karo ja Väinön siskolikka Jaki kyytiin.
Kaikenkaikkiaan aikaa tuhraantui jotenkin niin, että kellon ollessa 12.05 (kehä epäilty alkamaan noin 13.00) oltiin yhä Tuuliharjan Nesteellä. No, äkkiä sakki autoon ja nasta lautaan, ja ajoinkin Lahden läpi kuudessa minuutissa!

Saavuttuamme muka-kiireisinä paikalle saatiin kuulla, että kehä on ainakin puoli tuntia myöhässä ja tämä myöhästyminenhän venyi sitten varmaan kahteen tuntiin. Tuomarilla oli kehässä mukanaan harjoitusarvostelija ja tämä pitkitti tietysti jokaista arvostelua.

Vihdoin kuitenkin päästiin kehään, meitä ennen oli arvoteltu siis junioriurokset. Toinen oli saanut H:n ja toinen T:n, ja tuomarin melko tiukka linja hieman hirvitti. Mentiin sitten ainoina nuorina miehinä kehään ja kohta puoliin sieltä pois, tuloksena ERI ja SA. Olin ihan älyttömän tyytyväinen, ja Väinön ERI jäikin sitten päivän ainoaksi, jolloin lopputulemana Väinö-poika oli Rodun Paras ja jatkettiin ryhmäkehiin. Siellä ei paljon kerrottavaa jälkipolville jäänyt, meidän taakse sattui ikävästi koira joka hengitti aivan niskaan (ja nimenomaan niskaan, kyseessä oli newfoundlandinkoira) ja Väinö meni jostain syystä ihan lukkoon kun toinen oli niin lähellä ja sen hengitys oli oudon murisevaa. Se ei siis halunnut edes seistä vaan paeta mun syliin. Todella outoa käytöstä koiralta, joka normaalisti ei pelkää mitään eikä juuri ketään. No, jospa kyseessä oli vain yliväsymys eikä sen kummempaa, niin toivotaan.

Kivaa siis jälleen kerran oli ja tulos enemmän kuin hyvä! JIPPII!

Tuomari: Maija Mäkinen, FIN
Kirjallinen arvostelu: "19kk, vahva, maskuliininen nuorukainen, jolla hyvät mittasuhteet ja ylälinja. Urosmainen pää. Kallo ei saa enää vahvistua. Hieman syvä kallo, ja löysää kaulan alusnahkaa. Tukeva kuono, hyvä kaula. Hyvät silmät. Etuosa voisi olla paremmin kulmautunut. Hyvä pitkä rintakehä, jossa sopiva voimakkuus. Sopivasti kulmautunut takaa. Hyvä lantio ja häntä sekä käpälät. Liikkuu hyvin takaa, etuliike voisi olla vetävämpi. Säilyttää ylälinjansa liikkeessä. Hyvä käytös."

Erittäin vapaasti englannistettu: "19 months, strong, masculine youngster with good proportions and topline. Masculine head. Skull should not get any stronger. Skull a bit deep, and loose skin on throat. Sturdy nose, good neck. Good eyes. Could be better angulated in front. Good, long chest with proper strenght. Properly angulated back. Good loin, tail and paws. Moves well in back, front movement could have more drive. Sustains topline when moving. Good behaviour."

Tulos tänään siis NUO ERI NUK1 SA PU1 SERT ROP!