Christmas Everywhere

Niin myös meillä! :)
Rauhoitumme joulun viettoon alkaen nyt, palataan joko lähempänä uuttavuotta tai ehkä ensi vuonna!

Mitä ihaninta joulun aikaa ja rauhaa jokaiselle. <3

Voittaja 2014, 7.12.2014, Helsinki Messukeskus

Helsinki Winneriä seuraavana päivänä, eli sunnuntaina, kokoonnuttiin taas näyttelemään, tällä kertaa viereiseen kehään eli paikat oli tuttuja jo eilisestä. Tämän päivän kehä oli sijainniltaan mainio, ulkoilutuspaikka ihan vieressä ja tilaa häkeillekin oli ihan mukavasti.

Kehät olivat aikataulussa, ja heti kohta nuorten urosten jälkeen olikin jo meidän vuoro. Avoimissa uroksissa ei tällä kertaa ollut muita ilmoittautuneita, joten marssimme Väinösen kanssa kaksisteen kehään, tuomarina tänään oli Mrs. Pamela Runderkamp Alankomaista. Tuomari oli oikein mukava, ja kohtelias. Hän kysyi jokaiselta, saako koiran hampaat katsoa vai haluaako näyttää ne itse, ja selitti että kun kaikista ei aina tiedä niin parempi kysyä. Sitten hän hellävaraisesti ne katsoi, samoin kokeili koiran kropan ja uroksilta pallipuolen. Sitten liikuttiin, ensin kolmio ja sitten edestakaisin (tuomari oli, kuunneltuaan tarpeeksi monta "mitä? what?", opetellut sanomaan suomeksi nuo kolmio ja edestakaisin, se oli aika hauskaa :D Katseli koiran ilmettä ja päätä, samoin kuin eilinenkin tuomari.
Antoi arvostelunsa melko pikaisesti, ja arvosanaksi meille ERI kera SA:n! JEE! Eli siis luokkavoittajina tulimme kehästä ulos, ja eikun odottelemaan parhaiden urosten kehää.

Meidän jälkeen oli valiourokset, joista eräs pääsi puremaan tuomaria vaikka oli sanottu että hampaat voi katsoa, ja tuomari kyllä pelästyi tästä välikohtauksesta niin, ettei halunnut enää loppuihin koiriin koskea ollenkaan, katsoi vain päältä. Olipa myös sanonut jollekin, että tuomaroi pinsereitä myös ensi viikolla Amsterdam Winnerissä, eikä se nyt enää tuntunutkaan kovin kivalta hommalta ... :( toivottavasti hän nyt kuitenkin kokeneena koiraihmisenä ymmärtää, että näyttelyolosuhteet voivat tuoda joistain koirista välillä sen huonoimman ja hermostuneimman puolen esiin, eikä sekään aina ole koko totuus.

Paras uros-kehässä oli Väinön lisäksi 7 muuta urosta, ja tuomari juoksutti jokaisen kehän ympäri ja tuli sitten kättelemään ne siinä järjestyksessä, kun halusi heidät sijoittaa. Meitä ei kätelty, joten tällä kertaa ei sijoitusta tullut. Paras uros oli ihan odotetusti Ceriinan Quicksilver eli Kexi, jolle muuten viime vuonna tässä samaisessa näyttelyssä "hävisimme" ollen PU2 :) Nartuista Väinön sisko Dhalma oli PN2, eli harmittavasti jäi titteli yhden koiran päähän. Paras narttu oli Venäjältä, Helen Hoff Zorianda Zantilla, ainoa venäläinen koira koko viikonloppuna. Onnittelut voittajille, ja tuloksiinsa tyytyväisille!
Itse olin Väinöön ihan superhypertyytyväinen myös tänään, vaikkei sijoitusta tullutkaan. Se ei olisi voinut käyttäytyä enää paremmin, eli nyansseista oli tänään kiinni, ja siitä mitä tuomari piti tärkeänä. Tänään sijoittuivat hieman pienempikokoiset koirat.

Esitimme myös kasvattajaluokan (olimme ainoat, kun kennel Ceriinan ei saanut kasvattajaryhmää kasaan) ja olimme myös tänään ROP-kasvattaja kera KP:n. Ryhmän arvostelu oli aivan huippuluokkaa, tuomari onnitteli kasvattajaa ja kiitteli, kun toimme ryhmämme hänen arvosteltavakseen. Ryhmän koirat olivat Väinö, Elvis (Dyly Dohveli), Dhalma (Dhalma Pilccunen) ja Ulpu (Hilpeä Hizinpimpula), ja hienostihan ne olivat arvosteltavina vielä kasvattajaryhmässäkin, seisoivat kuin tatit ja heiluttivat häntiä. Taitavat lapset <3

Seuraavassa arvostelu totuttuun tapaan ensin englanniksi, ja sitten vapaasti suomennettuna:

"2,5 years. Excellent type. Masculine head, parallel lines. Pleasing expression. Ears ok. Nice topline. Lovely colour.  Nice body. Strong bone. Lovely temperament. Moves well."
OPEN CLASS EXC1 CQ

"2,5 vuotta. Erinomainen tyyppi. Maskuliininen pää, yhdensuuntaiset linjat. Korvat ok. Mukava ylälinja. Ihastuttava väri. Mukava runko. Vahva luusto. Ihana luonne. Liikkuu hyvin."
AVO ERI AVK1 SA

Sellainen messari-vklp tällä kertaa! :) Koira sai ihan mahtavat arvostelut molempina päivinä, 2 luokkavoittoa, kaksi SA:ta, yhden varasertin ja yhden varacacibin, ei voi olla kuin tyytyväinen.
Seuraavaksi meidät nähnee kehässä joko Turussa tai Lahdessa tammikuussa, riippuen hieman työaikatauluista.
Until then, thank you, goodnight, MERRY CHRISTMAS!

Helsinki Winner 2014, 6.12.2014

Oli marraskuu ja Jyväskylä ja satoi, sitten tuli joulukuu ja sataa edelleen :D Kokoonnuimme aloittelemaan legendaarista Messari-viikonloppua Helsinki Winner-KV:n merkeissä tänään messukeskukseen. Pinsereitä oli kutsuttu arvostelemaan Sveitsistä rouva Elisabeth Feuz, joka oli meille kaikille varmaan aika uusi tuttavuus. Pinskuja oli paikalla 26 kappaletta, eli ihan mukava määrä, toki vaatimaton verrattuna maailmanvoittajan melkein sataan koiraan, mutta ihan ymmärrettävästi tähän näyttelyyn ei oltu Viroa kauempaa lähdettykään.

Väinö siis kilpaili avoimessa luokassa yhdessä toisen avo-uroksen kanssa. Tämä toinen arvosteltiin ensin, ja olikin ihan hyvä, sillä kehän laidalta sain vinkin että Väinö liikkui hieman toista takajalkaansa nostellen ja oli ilmeisesti lihakset juntturassa. Aamu oli hieman vaikea meillä monestakin syystä, mutta yritin sitten liikuttaa Väinöä siinä ennen meidän yksilöarvostelua sen minkä pystyin, ja päätin juoksuttaa vapaan hihnan sijasta kireällä hihnalla, koska jostain syystä Väinö juoksee hiukan "tiiviimpänä" silloin, eikä vain lönkyttele menemään. Kai se on, kun pienestä asti on tottunut että näyttelykehässä se hihna on kurkulla. Pitää vain tiedostaa tämä, ja yrittää totutella koiraa siihen vapaaseenkin hihnaan, kun nykyään käytöksen puolesta hihnan paksuudella tai materiaalilla ei ole juurikaan väliä.

Arvostelusta jäi hyvä fiilis, tuomari tuntui tykkäävän Väinöstä ja lepertelikin tälle. Juosta ei hirveästi tarvinnut, kolmio ja edestakaisin. Tuomari saneli suhteellisen nopeasti, mikä tällaisessa isossa näyttelyssä suurella koiramäärällä onkin vain hyvä asia. Saimme ERInomaisen, ja olimme myös luokkavoittajat SA:n kera kun toinen luokkamme uros sai EH:n. Sitten vain kannustamaan veli-Elvistä valioluokassa, ja jännittämään tulevaa paras uros-kehää (meiltähän puuttuu enää yksi serti valionarvosta, jota tässä nyt yritetään metsästellä). Elvis selvitti tiensä valioluokan kakkosena PU-kehään, yhteensä SA:lla palkittuja taisi olla jopa 8 jotka sitten kohtasivat parhaiden urosten luokassa. Tuomari asetti koirat riviin, pohti aikansa ja nosti sieltä sitten 4 parasta, joihin kuuluivat myös Elvis ja Väinö! Sitten hieman juostiin, ja samalla tuomari asetteli koiria haluamaansa järjestykseen, ja lopulta Väinö sijoittui toisiksi parhaaksi urokseksi, heti valioluokassa (joskaan ei ollut Suomen valio) kisanneen virolaisuroksen jälkeen. Koska tosiaan tuo voittajauros ei ollut FI MVA vielä ennestään, valioitui se nyt samalla ja otti siis toki sertin ja CACIBin, jolloin meille annettiin varasert ja varacacib. Ei haitannut sillä hetkellä pätkääkään, viime vuoden tapaan meille hurrailtiin kentän laidalta ja olin kyllä itsekin todella tyytyväinen koiraan, omaan handlaukseeni, ihan kaikkeen! Väinö käyttäytyi kuin kokenut kehäkettu, seisoi paikallaan kuin patsas kun sitä pyysin ja voi että. Täydellinen näyttelykokemus tällä kertaa!

Tuomariin olin todella tyytyväinen, hän oli todella mukava tuttavuus ja varmasti voisin viedä koirani hänelle toistekin. Kohteli koiria ja esittäjiä mukavasti, eikä aikaillut turhia. Kehäsihteerit sen sijaan olivat aivan kujalla muunmuassa siitä kenelle vara-Cacib kuuluu, ja sitä pohdittiin sitten hetki ennenkuin se meille annettiin :D

Nartuissa Dhalma-sisko oli PN3, oman luokkansa toinen ja palkittiin Vara-Cacibilla. Neljäs Yarracittalainen eli Elmo (Y. Hermannin Herttua) oli nuorissa uroksissa palkittu EH:lla, mutta osallistui toki meidän kasvattajaryhmään, joka olikin sitten ROP-kasvattajaryhmä, hyvä Pirjo!

Melko mahtava aloitus viikonlopulle kaiken kaikkiaan, ja fiilis on korkealla, toivottavasti myös huomenna :) Silloin olisi tarkoitus sitten käväistä hieman katsomassa myyntikojujen tarjontaa, jospa löytyisi ihmisen parhaalle Väinö-ystävälle joululahjoja, ja muillekin koirakavereille. Myös Rukan koju pitää tarkistaa Comfort-valjaiden alennusten varalta, ne on ihan parhaat!

Arvostelu tänään (ensin englanniksi, sitten vapaasti suomennettu):

"Typical male. Good head proportions. Excellent ears. Excellent neck. Topline strong enough, Excellent forechest. Good angulations. Moves typically. Nice temperament."

OPEN EXC1 CQ BM2 RESCAC RESCACIB

"Tyypillinen uros. Hyvät pään mittasuhteet. Erinomaiset korvat. Erinomainen niska. Tarpeeksi vahva ylälinja. Erinomainen eturinta. Hyvät kulmaukset. Liikkuu rodunomaisesti. Mukava luonne."

AVO ERI AVK1 SA PU2 VASERT VACACIB

Tuomari siis rva Elisabeth Feuz, CH.

Huomenna sit Voittaja 2014 vuoro, palataan silloin! :)

Jyväskylä KV, 8.11.2014

Jebou! Palataan taas bloginkin ääreen, kun jotain sanottavaa on. Vähän väsynyt tunnelma kyllä sekä minulla että koiralla, takana 650 ajokilometriä yhden päivän aikana sekä itse näyttely tietysti.

Otettiin siis suunnaksi tänään Jyväskylä, jonne starttasin auton siinä 9.30 korvilla (tai oikeasti jo 9.10, mutta koska unohdin ensin puolet tavaroista kotiin, oli käännyttävä takaisin) ja perillä JKL:ssä oltiin about 12.45. Mikä olikin hyvin optimaalista, sillä pinserikehä alkoi n. 15min sisällä siitä kun saavuttiin paikalle. No, ehdittiin kuitenkin hyvin vaihtaa näyttelyreleet päälle (lähinnä siis Väinölle lyhyempi hihna) ja eikun kehään.
Tuomarina oli tänään herra Georgiasta, George Schogol. Hän oli kerran ennen arvostellut pinsereitä Suomessa (tänä kesänä), jolloin kaikki saivat ERIn ja SA:n (silloin kehässä 5-6 pinskua). ERI oli meidänkin tavoite, ja se kyllä täyttyi. Väinö kilpaili siis edelleen avoimessa luokassa kun viimoinen serti on saamatta, ja kilpailee vastakin. ERI siis tuli, mutta ei SA:ta. Propsit tuomarille siitä, että arvostelussa kyllä selittyi se miksei SA:ta tänään tullut, ja näin ollen iloittiin siitä, että oltiin taas kuitenkin ERInomaisia :) Veli-Elvis oli PU4 ja sisko-Dhalma ROP, ja päälle päätteeksi kennel Yarracitta vielä ROP-kasvattaja, joten ei pöllömpää! Kaikenkaikkiaan päivästä jäi hyvä fiilis, Väinöllä oli kivaa ja häntä heilui tauotta. Ajomatkatkin menivät jotenkin, vaikka tylsää olikin (siis minulla, koirahan nukahtaa heti autoon päästyään).

Väinön liikkeet eivät olleet tänään parhaasta päästä, ja siinä oli nähdäkseni syy SA:n saamattomuuteen. Tuomari (tämäkin) sanoi Väinöä taka-ahtaaksi, ja moitti pyöreästä ristiselästä ja siitä johtuvasta vaatimattomasta etuliikkeestä. Koska Väinöllä ei ennen ole näitä ongelmia ollut, suunnitelmissa onkin nyt käyttää Väippä hierojalla ja tehdä myös jotain kiipeily- ja muita harjoituksia, jotta liike saataisiin taas balanssiin. Tänään meno oli vähän löysää mutta pomppivaa, vaikea kuvata ilman videota tms. Seuraavassa kuitenkin perinteiseen tapaan arvostelua sekä englanniksi, että vapaasti suomennettuna;

"28 months. Parallel lines of head, good format. Strong head & withers. Could have better loin, especially when moving (tensing). Moderate extension in front, bit putting hocks close."

"28 kuukautta. Yhdensuuntaiset pään linjat, hyvä muoto. Vahva pää ja säkä. Lantio voisi olla parempi, etenkin liikkeessä (jännittää). Kohtalainen etuliike, hieman kinnerahdas."

AVO ERI AVK1.

Seuraavan kerran sitten Messarissa voittajanäyttelyissä olemme kehässä, siellä nähdään! :)

Luonnetesti, 21.9.2014 Oulunkylä

Väinön luonnetesti pidettiin Oulunkylässä, Dobermannien koulutusmajalla. Testi oli oman yhdistyksemme Pinserit Ry:n järjestämä ja tuomareina toimivat Jorma Lankinen ja Johanna Cederlöf. Jälkimmäinen ei ollut minulle ollenkaan tuttu, mutta oikein mukava tuttavuus. Ystävällinen tuomari ja selitti kaiken juurta jaksain ja tarkasti, ja ymmärsi sekä koiraa että ohjaajaa oikein hyvin.
Tulokset muuten tuolta viikonlopulta voipi tarkastaa tällä hetkellä tästä *kliks*

Minua jännitti tämä testi ihan hirvittävän paljon. En oikein osaa eritellä syytä, ehkä se että tiesin siellä olevan paljon tuttuja katsomassa, ja osin siksi että jännitti miten Väinön pääkoppa kestää ja meneekö homma ihan hallitsemattomaksi pyörimiseksi. Olimme paikalla jo hyvissä ajoin, mutta vihdoin tuli sitten meidän vuoro. Homma alkoi tutustumisella ja pienimuotoisella haastattelulla, jonka jälkeen katsottiin mitä Väinö sanoo kelkasta. Sanoihan se, ja yritti vimmatusti päästä pyöriskelemällä tilanteesta eroon. Kun kelkka oli hinattu ihan viereen ja sitä sai mennä katsomaan, Väinö kuitenkin kokosi itsensä hienosti ja meni reippaasti tutustumaan ja haistelemaan. Tämän jälkeen käytiin testailemassa Väinön halua puolustaa minua, jota sillä kyllä hieman oli mutta taas jännitti vähän turhan paljon. Sen jälkeen oli vuorossa luoksetulo, ja Väinö juoksikin minun luokseni suoraa tietä eikä siinä sen suurempaa jännää ollut. Sitten käytiin haalarilla ja kolisevan tynnyrin luona, jotka molemmat jättivät Väinöön pienen muistijäljen mutta tynnyriäkin hän tuli kyllä mamman vanavedessä sitten reippaasti katsomaan. Pimeässä huoneessa Väinö löysi minut melko nopeasti mutta ei ensin huomannut ja lähti takaisinpäin, toisella yrityksellä silmät sitten osuivat minuunkin ja ilo oli suuri. Tämän jälkeen Väinön itsepuolustusta testattiin seinällä, ja sehän alistui kohtaloonsa saman tien eikä edes haukkunut uhkaajalle. Paukut olivat vuorossa viimeiseksi ja vaikka suurta reaktiota ei Väinöltä tullut (lähinnä liikautti korvia muistaakseni), merkittiin se kuitenkin laukuskokemattomaksi.
Pisteitä tuli +80 laukauskokematon. Taisteluhalu meinasi olla pienen sijaan kohtuullinen, mutta jäi tuomarin mukaan juuri siihen pienen ylärajalle. Olin oikein tyytyväinen, Väinö kasaili itsensä yllättävän hyvin osakokeiden välillä ja ei ollut testin jälkeen suuremmin stressaantunut tai vienyt painetta kotiin. Hermorakenteesta tuomari mainitsi Väinön olleen osin jopa häiritsevän vilkas, mutta se jätettiin kuitenkin erittäin vilkkaaseen koska koira palautui nopeasti takaisin.

Osakokeiden pisteet:

Toimintakyky -1 Pieni
Terävyys +1 Pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 Pieni
Taisteluhalu -1 Pieni
Hermorakenne +1 Hieman rauhaton
Temperamentti +1 Erittäin vilkas
Kovuus +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin
Laukaisupelottomuus ++ Laukaisukokematon

Semmoinen päivä meillä! :) Seuraavaksi siis lonkka- ja silmäkuvauksia päin, jonka jälkeen on testailut testattu.

siinä ihan pikkupätkä testin alusta, lataillaan ehkä pitkä videopätkä sitten myöhemmin :)

Porvoo Kr, 14.9.2014 ja muitakin juttuja

Seuraavassa raporttia viikon takaisesta Porvoon kaikkien rotujen näyttelystä.
Mehän oltiin ihan tarkoituksella pidetty pientä näyttelytaukoa kevään ja alkukesän vähän useampien näytsien jälkeen, ja nyt kun sattui töiden kannalta vapaalle viikonlopulle Porvoon KR niin pitihän se ilmoittautua. Oltiin muuten viime syksynäkin ilmoittauduttu tähän samaiseen näyttelyyn, mutta Väinöllä oli sitten antibioottikuuri silloin päällä joten se jäi välistä. Tuomarina tällä kertaa oli jo tosiaan meille vanha tuttu Hans-Ernhard Grüttner Saksanmaalta, ja odotukset ei olleet hirveän korkealla. Se viimeisen sertin metsästyshän on nyt meille tosiasia, mutta tuolta Porvoosta en sitä odottanut saavani, eikä sitä siis tullutkaan.
Väinön tulos oli AVO EH AVK3. Kehäkäytös oli mallikasta ja koira ihana handlata, mutta tuomari ei vaan digannut ja eihän siinä mitään kun arvostelulaji on kyseessä. Koira oli tuomarin mielestä tänään taka-ahdas. mitä en ehkä allekirjoita vaan Karon sanoin enempi takaleveä, mutta tuomarin sanahan on tuona päivänä laki ja sen mukaan mennään. Arvokasta kokemusta taas ja positiivinen vire kuitenkin, meillä oli ekaa kertaa uusi, helmin koristeltu näyttelyhihna ja ohut snakepanta käytössä ja Väinö esiintyi vapaalla hihnalla ja se meni tosi hyvin. Eli leuat vaan pystyyn ja seuraavaa kertaa odotellessa!
Meillä varmaan vuorossa Jyväskylä KV sitten marraskuussa, siitä siis kenraaliharjoitus joulukuun messari-viikonloppua silmälläpitäen.

Jos kuitenkin palataan vielä Porvooseen. Meidän luokassa eli avoimissa uroksissa oli 2 muutakin, Hannan Magica DeAbby's Aragorn ja Clefell's Philemon, jotka molemmat saivat ERIt ja Aragorn vielä SA:nkin ja oli lopulta Kexin ja Ference Bodyguardin eli Frankin jälkeen PU3 kera Varasertin. VSP:n nappasi (Kexin oltua luonnollisesti ROP ja nappasipa vielä ryhmäsijoituksenkin!) Firebell's Attitude Punk, jolle serti oli ensimmäinen ja fiilis tukijoukoilla sen mukainen! Suuret onnittelut kaikille sijoittuneille ja muutenkin tuloksiinsa tyytyväisille. Me Yarracitat (mukana tänään siis Väinö ja Hermannin Herttua aka Elmo) oltiin tuomarille tänään vaan Erittäin Hyviä joten päästiin lähtemään nopsasti kotiin. Hauhaun pisteeltä napattiin Väinön kanssa vielä 5 pussia erilaisia namitsuja mukaan, koska namithan on kivoja ja meillä onkin niitä kotona ihan hirveä määrä. :D Ja juur tilasin Zooplussalta meidän uuteen autoon takapenkille peitteen joka suojaa myös etuselkänojat, ja tilauksessa tietysti myös aktivointileluun sopivia nappuloita, leluja, luita.. Onneks Väinö ei tajua shoppailusta mitään niin mä en voi syyttää rahanmenosta kuin itseäni. :D

Kirjallinen arvostelu saksaksi ja sen jälkeen vapaasti suomennettuna:
"Sehr gute Kopf. Ebenen Rücken. Etw. steile Schülter. Sehr gute Hinterhandwinklung. Ausreichend Flüssiges Gangwerk. Hinter erg. (?)"
toim huom. sanojen kirjoitusasu voi olla kovastikin väärä, sillä sihteerin käsiala ei tällä kertaa ollut sitä kaikkein selvintä :D
"Erittäin hyvä pää. Tasainen selkä. Hieman suora kyynärvarsi. Erittäin hyvät takakulmaukset. Riittävän sujuva liikunta. Taka-ahdas."
Open class VG3. / AVO EH AVK3.

Ruuasta puheenollen, olen nyt pikkuhiljaa kokeillut V:lle uutta ruokaa tuon jo pari vuotta syötetyn Bozita Roburin rinnalle - nimittäin The Barking Headsin Quackersia. Kyseessä siis brittiläinen sarja (http://www.barkingheads.co.uk/) jota Suomessa myydään ainakin Mustissa & Mirrissä, josta sitä kokeiluun ostinkin. Sarja sisältää runsaasti erilaisia vaihtoehtoja eri tarpeisiin, ja luulen että meidän ruuat tulee olemaan uutta Grain free-tuotelinjaa eli vehnättömiä. Tuo Quackers sisältää siis ankkaa, bataattia ja taimenta, ja toinen vehnätön vaihtoehto Fish-N-Delish lohta, taimenta ja bataattia. Löytyy vielä kolmaskin vehnätön eli Turkey Delight, josta nimensä mukaisesti löytyy kalkkunaa ja lisäksi bataattia.
Naput ovat melko pienikokoisia, ja tuoksu alkuun hieman erikoinen. Väinölle tuntuu kuitenkin maistuvan suuresti, ja kakan koostumus on parantunut huomattavasti vielä entisestään. Mitään turkki- tai muita muutoksia en ole huomannut, joten jatkamme tällä linjalla, eli puolet vanhaa Bozita Roburin Genuinen Salmon & Riceä ja puolet tuota Barking Headsia. Ruoka meillä syödään siis edelleen Green-aktivointikupista, joka estää ahmimista ja pakottaa erään nälkäisen jopa pureskelemaan ruokaansa. Väinö syö siis aamulla nappulaa ja illalla raakaruokaa - pääasiassa Mustin ja Mirrin valikoimista löytyviä valmispullia, joko lohi-maha-pullaa tai sitten broileri-sikanauta-elinpullaa, jotka maistuvat erittäin hyvin koiralle ja ovat sopivia pusseja meidän minipakastimeen. 50/50-malli käytössä siis, joka ainakin meille sopii oikein hyvin.

Tulipa tästä nyt pitkä sepustus kaikkea muutakin kuin Porvoo-asiaa, mutta annettakoon se tämän kerran anteeksi kun ei sieltä reissulta kovin paljon tarinaa jälkipolville jäänyt. Kuvia ei tällä kertaa ole kun kameraakaan ei Porvoossa meillä ollut mukana.
Meillä oli muuten eilen luonnetesti - siitä raporttia seuraavaksi!

Toimelias syyskuu

Syksy on tullut! Joskin hyvät säät palasivat taas ilahduttamaan, tänäänkin parikymmentä lämmintä ja mukava ulkoilla. Väinöllä on nyt ihan hirveät naishuolet päällä, juoksuntuoksuja on joka paikassa ja nuormies aivan sekaisin. Kuola valuu aina ulkona ollessa ja jokainen puska ja ruohonkorsi pitää antaumuksella nuoleskella läpi. Ja merkata tietty itte päälle. On aina välillä niin kivaa omistaa mieskoira.. Mutta on se suloistakin kun toinen hellyydenkipeydessään tulee sitten mamman kylkeen nyhräämään kun elämä potkii päähän ja kukaan muu ei rakasta.
Ikävä kyllä tämä näkyy narttukoiria kohtaan äärimmäisenä seksuaalisuutena, joka on hieman rasittavaa. Onneksi puistossamme käy enimmäkseen topakoita tyttöjä, jotka kyllä komentavat Väinön pois tarpeen tullen. Mutta voisi tämä vaihe taas jo mennä ohi ja poitsu palata takaisin omaan rauhallisuuteensa.

Tuleva syyskuu on meidän osalta kaikenlaisia tapahtumia täynnä. Puolentoista viikon päästä sunnuntaina palataan jälleen näyttelykehiin Porvoon kaikkien rotujen näyttelyn muodossa. Tuomarina siis Messarissakin ihastuttanut (toisia vihastuttanut) saksalaisherrasmies, ja Väinöltähän puuttuu se yksi ainoa serti enää valioitumisesta. Ironista jos se sen nyt Porvoosta saa. Toivotaan, toivotaan. Siellä on 13 muutakin pinskua kehässä joten kilpailua on, mutta sehän on vaan mukavaa nähdä tuttuja. :)
Siitä viikon päästä eli 21.9 Väinö luonnetestataan. Pinserit Ry järjestää luonnetestin Oulunkylässä, tuomareiksi tulevat Jorma Lankinen ja Johanna Cederlöf. Lankisen olen tavannut viime vuonna samaisessa yhdistyksen järjestämässä luonnetestissä, ja hän on kyllä pitkän linjan luonnetestaaja ja odotankin innolla miten Väinö käyttäytyy ja millaisia pisteitä eri osioista tulee. Pinsereiden lisäksi viikonlopun aikana testataan ilmeisesti kääpiöpinskuja, snautsereita ja pyreneidenkoiria. Jos ihan väärin en muista.

Väinö on myös nyt innostunut vinkuvista Kong-palloista ja niitä kanniskellaankin ahkerasti mukana ja tiputellaan parvekkeelta alas puskaan. Lisäksi hankin koiralle heijastinliivin, lähinnä mökkeilyä varten ja jos täytyy käppäillä kovinkin pimeässä. Lisäksi olen tilannut sille Peten Koiratarvikkeesta alenameja ison kasan (joku poistomyynti, muunmuassa Planet Pet Societyn nameja) sekä uuden pinkin kevythäkin, joka ikävä kyllä ei ole kovin toimiva vaan viallinen kappale ja olenkin sopinut asiakaspalvelun kanssa että menen vaihtamaan häkin toimivampaan kappaleeseen.

Nyt vain odottelemaan syyskuun kivoja tapahtumia! Luonnetestistä tulee tottakai raporttia heti tänne blogiin, sekä toivottavasti myös lt-video (mikälisikäli joku kuvaa sen).

Kesä pikakelauksella

Koska kesä nyt on jo melkoisen loppusuoralla ja blogi ollut kesälomalla, niin tiivistellään kesä yhteen postaukseen kesäkuusta alkaen. Kuvituksena sekalaisia kuvia mitä nyt tietokoneelta sattuu löytymään.

Kesäkuu

Kesäkuu alkoi ja loppui muistaakseni samanlaisessa säässä - satoi kuin Esterin takapuolesta ja fiilis oli kaikkea muuta kuin kesäinen. Kesäkuun ensimmäisenä päivänä Väinö täytti muuten 2 vuotta, sitä juhlittiin asiaankuuluvasti kakulla ja lahjoilla. Sitten olin erkkari josta ei kovin ruusuiset muistot jäänyt jostain syystä. Tai oikeasti se syy oli oman pään pönttöys ja huono sää, lopuksi satoi ihan kaatamalla ja joutui lähtemään kaikki tavarat märkinä kotiin. Sitten oli roturace jossa oli ihan hirveän kivaa ja sääkin suosi, ja loppukuussa ei juuri mitään kerrottavaa ole, juhannus vietettiin kotosalla vesisateessa parvekkeella grillaten. Poislukien tästä tapahtumattomuudesta se tietysti, että Kankaanpäässä juhannuksen jälkeen Väinö tuli ihan hirveän kipeäksi. Alkoi aamuyöllä ripulilla, joka eskaloitui sitten niin pahaksi että Väinö ei pysynyt enää jaloillaan ja jouduttiin etsimään eläinlääkäri joka ensin ottaisi nämä oireet tarpeeksi vakavasti ja sen jälkeen olisi aikaa ottaa Väinö vastaan. Kolmas lääkäri oli sitten sellainen ja hän nesteytti Väinöä suonensisäisesti, antoi jonkun pahoinvointipiikin ja antibiootit matkaan mukaan. Siitä alkoi sitten toipuminen jonka parina ensimmäisenä päivänä Väinölle piti juottaa ravintoliuosta ruiskulla suuhun. Pikkuhiljaa rakas pikkuinen sitten tokeni takaisin normaaliin kuntoon. Pahinta tässä oli se, että itse en ollut paikalla ollenkaan vaan Helsingissä töissä, ja jouduin kuulemaan vain puhelimen välityksellä Väinön kuulumisia ja yritin parhaani mukaan neuvoa.














Heinäkuu

Heinäkuussa alkoivat ihan jumalattomat helteet, ja niiden ehdoilla sitten ulkoiltiin. Päivät oltiin töissä mutta muuten käytiin pitkiä rauhallisia lenkkejä lähimaastoissa. Laitoin Väinön kaulaan punkkipannan (Anulta saadun) ja se on ollut tosi hyvä! Ei yhdenyhtä punkkia ole koirasta löytynyt pannan laiton jälkeen. Hyvä puoli on myös se, että säilyttää tehonsa vedessäkin ja onneksi myös vahva alkutuoksu laantui nopeasti vain pieneksi yrttiseksi häivähdykseksi. Heinäkuun puolenvälin jälkeen lähdettiin viikonlopuksi Parikkalaan mökille, jossa Väinö sai olla kokoajan vapaana ja tajusi ihmeen hyvin mökkipihan rajat, eikä lähtenyt kuin kerran tien toiselle puolelle sukulaisteni mökille. Figon kanssa ottivat kerran pari yhteen (lähinnä vain ärinää) mutta muuten kaikki meni oikein rauhallisesti. Väinö nukkui yöt aitassa joko viereisessä kerrossängyssä tai meidän kanssa samassa pedissä - vaikkakin silloin tuli hieman ahdasta. Uimassa käytiin monesti ja Väinökin löysi uimisen ilot, ja pallon tai kepin perässä meni veteen oikein reippaasti ja ihan ui sitten takaisin. Superhauskaa! Helteet jatkui koko heinäkuun ja elokuun puoleenväliinkin saakka, joten uimahommia jatkettiin kotona Laajasalossakin, josta löydettiin kiva pieni uintipaikka Aittasaaresta Repossaaren sillan kupeesta. Heinäkuun loppupuolella käytiin myös Pornaisissa ihastelemassa uusia lampaita, joita Väinö ei ihan purematta niellyt ajatuksenakaan - hirveen pelottavia määkijöitä ja aidastakin sai tukevat sähköiskut. Ei oo helppoo.

Elokuu

Elokuussa saimme kansainvälisiä vieraita koko Helsingin täyteen - olihan Maailmanvoittajanäyttelyn aika. Pornaisiin saapui vieras Yhdysvalloista saakka, ja heidän kanssaan minäkin vietin päivän ennen näyttelyn alkua shoppailemassa kun vieraan matkalaukku oli jäänyt teille tietämättömille (tai Amsterdamiin). Perjantaina kokoonnuimme sitten messukeskukseen pinserikehän ääreen, jossa 96 toistaan hienompaa pinseriä otti toisistaan mittaa. 5 tunnin kehäilyn jälkeen tulokset olivat selville ja lähdin tutustumaan shoppailualueeseen, koska rahaa oli kerrankin mukana - ja löytyihän sitä ostettavaa. Uudet ihan mahtavat Rukan Big Comfort-neopreenivaljaat, Rukan Polar Bliss-panta limenvihreänä ja hirveästi namipaloja, luita ja ruokaa. Iih iih ihanaa. Sitten Väinö oli viikon hoidossa mummolassa meidän vanhempien ollessa lomailemassa Lontoossa, ja nyt kotiintultuamme ollaan vaan nautittu yhdessäolosta ja ulkoilu ja puistoiltu. Ei hullumpaa ollenkaan :)

Tällaista meidän kesään kuului, nyt tästä taas hännät pystyssä syksyä kohti. Parin viikon päästä on Porvoon KR-näyttely, ja saas nähdä jos käytäisiin vielä Jyväskylän KV-näytsissä ennen joulukuun Messari-viikonloppua. Myös lonkat, silmät ja selkä on tarkoitus kuvata lokakuussa. Katsotaan sitten, jos Väinölle löytyisi jostain tyttöystävä perheenperustamista varten... <3

Roturace 8.6.2014 Hyvinkää

Hellurei!

Aikaa on kulunut yli 2 kuukautta edellisestä kirjoituksesta, ollaan oltu tehokkaasti blogin puolella kesälomalla, samoin näyttelyhommista on pidetty tehokasta taukoa. Kesän ajan Väinö on lähinnä siis vain ollut ja nauttinut elämästään niin kotona, mökillä kuin mummolassa - sehän on elämän tärkeintä puuhaa kuitenkin. Käydään nyt pikkuhiljaa näitä kuulumisia lävitse kun ehdin vain kirjoittaa - ollaan koko perhe nyt kesälomalla joten toivottavasti aikaa löytyy.

(Ensimmäinen kuva muistaakseni ammattivalokuvaajan kuvaama, yritän löytää tähän nimen jostakin..)

Kirjoitellaan nyt muistiin kuitenkin vähän kertomusta kesäkuun alun Roturacesta, eli eri rotujen välillä kisattavasta leikkimielisestä juoksukilpailusta johon pinseriporukka otti osaa nyt kolmatta vuotta putkeen. Itse olin mukana toista vuotta.

Joukkueemme koostui sisaruksista sekä äiti-Nukasta, mukana olivat siis Väinö, Elvis, Jaki ja Nuka. Joukkueemme nimi oli Yarrusucat, jossa ainakin juontajalla oli hieman vaikeuksia ääntää se oikein :D Taisimme ainakin kerran olla Jarrukukat. En nyt muista enää tarkkoja aikoja enkä tähän hätään saa niitä mistään kaivettua, mutta Elvis taisi olla nopein (ja vetää pisimmän kunniakierroksen juoksun jälkeen :D), sitten Jaki, sitten Väinö ja lopuksi Nuka. Eli mukaan laskettiin Väinön ja Jakin aika, ja pärjäsimme ihan mukavasti parantaen sijoitusta viimevuodesta melko paljonkin. Pinserijoukkueita taisi olla yhteensä kuusi kappaletta, ja yksilökisassakin tuli menestystä, Vilma-pinseri taisi olla 10 parhaan joukossa.

Kun juoksut oli juostu, osallistuttiin viimevuotiseen tapaan Drive In-match show'hun Amin ja Lallin kanssa, ja oltiin sitten pari ekassa kehässä. Molemmat koirat käyttäytyi mallikkaasti ja Väinöstä saatiin tosi hienoja kuvia. Loppujen lopuksi Väinölle punainen, Lallille sininen nauha ja jatkokehiä kohti. Punaisten jatkokehässä Väinö oli kolmas ja Lalli sinisten ykkönen, ja lopuksi sijoittui vielä BIS-kehässäkin. Pinskupoweria! Palkinnoksi saatiin Hill'sin purkkiruokaa sekä pieniä luita. Mukavaa oli, ja aurinko porotti siniseltä taivaalta eikä onneksi satanut niin kuin edellisenä päivänä erkkarissa.

Ensi vuonna taas uudestaan! Kuvituksena sekalaisia kuvia tästä kivasta sunnuntaista.

Pinsereiden erikoisnäyttely, 7.6.2014, Tuusula

Morjensta pöytään!

Nyt kun ollaan kuivattu vaatteet sateen jäljeltä, nukuttu suurin uupumus pois ja juostu tylsät fiilikset muualle koirapuistossa, on aikaa raportoida tämän päivän näyttelyretkestä. Oli siis aika jokavuotisen pinsereiden erikoisnäyttelyn, jota olimme hallituksen kanssa koko kevään puuhanneet ja itse vastasin tapahtuman ruusukkeista ja pokaaleista, arvostelulomakkeista sekä kerhotuotemyynnistä. 

Päivä alkoi puolipilvisenä, kun saavuimme kasvattaja Pirjon kanssa näyttelypaikalle Moukarinkujan urheilukentälle. Näyttely saatiin nopeasti rakennettua, ja pian olikin kehän alkamisen vuoro. Tuomariksi oltiin saatu rouva Tanya Ahlman-Stockmari, joka ei Suomessa ollut pinsereitä tätä ennen arvostellutkaan, Virossa kylläkin. Pinsereitä oli ilmoitettu ennätykselliset 56 kappaletta, joista tietämykseni mukaan jokainen saapui paikalle. Koiramääriltään suurimmat luokat taisivat olla junioriurokset sekä veteraaninartut, molemmissa yli 10 osallistujaa. Pentuja oli ilmoitettu vain yksi. 

Väinö kisaili tänään ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa, eli yli 2-vuotiaana ei-valiona. Luokassa oli Väinön lisäksi vain veli Elvis, ja koska aakkosjärjestyksessä mentiin, oltiin me arvosteluvuorossa ensimmäisenä. Väinö käyttäytyi varmaan paremmin kuin ikinä, seisoi kuin tatti ja juoksuttamaan pystyin lähes vapaalla hihnalla! Tästä olin ja olen edelleen tosi tyytyväinen. Arvostelu meni melko perinteistä kaavaa, ensin yhdessä kierros ympäri, sitten yksilöarvostelussa ensin katsottiin hampaat ja käpälöitiin koira läpi ja tuomari alkoi sanelemaan arvostelua. Sitten piti juosta kulmasta kulmaan edestakaisin ja vielä kierros ympäri. Sitten takaisin tuomarin eteen seisomaan ja odoteltiin laatuarvostelua. Iloksemme tuomari arvioi Väinön ERInomaiseksi, tämä oli todella saavutus koska tuomari oli jakanut arvosteluja koko skaalalla, HYL-ERI eikä hyvä arvosana ollut todellakaan itsestäänselvyys. Myös Elvis esiintyi tuttuun tapaansa todella hyvin, ja oli erinomainen. Kilpailuluokassa tuomari sitten sijoitti Väinön kakkoseksi, eli Elvis oli luokan ykkönen. Molemmat pojat saivat kuitenkin SAt, eli homma jatkuisi vielä paras uros-kehässä hetken päästä. Sinne tuli yhteensä 7 tai 8 koiraa, joista tuomari pudotti pois koiria niin että 5 jäi jäljelle. Sitten juostiin taas ympäri ja nyt oli Väinön vuoro pudota, eli olimme urosten ensimmäiset ei-sijoittuneet. Elvis oli urosten kakkonen, ja sitä myöten valioitui ensimmäisellä yrityksellään! Mahtavaa Ami ja velipoika Elvis. Meille suotiin siis varasija, eli varasert-ruusuke lyötiin käteen arvostelun kera. Täysin sama tulos kuin viime vuoden erkkarissa! Oltiin sitten näyttelyn loppuun toki paikalla, todistamassa myös sisko Dhalman valioitumista ja veteraani-Tuulan sijoittumista lopulta VSP:si. Hieno päivä Yarracitta-kennelille, onnea Pirjo!

Seuraavassa meidän kirjallinen arvostelu sekä suomeksi että vapaasti käännettynä englanniksi:

" Erinomaiset rungon mittasuhteet omaava hyvänkokoinen uros. Selvä sukupuolileima. Yhdensuuntaiset pään linjat. Riittävä kuono-osan pituus. Hieman liikaa poskia. Vahva kaula. Erinomainen eturinta ja säkä. Erinomainen pitkä rintakehä. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä käytös. Erinomainen lihaskunto. Oikea ylälinja seistessä ja liikkeessä. Liikkuu tasapainoisesti edestä ja sivulta. "

AVO-ERI AVK2 SA VASERT

" Correct size male with excellent proportions in body. Clear gender charasteristics. Parallel head lines. Sufficient lenght of muzzle. Bit too cheeky. Strong neck. Excellent forechest and withers. Excellent, long rib-cage. Balanced angulations. Good behaviour. Excellent muscles. Correct topline when standing and moving. Moving in a balanced way from the front and from the side."

Sellaista tänään! Fiilistä tosiaan hieman pilasi sade, joka alkoi siinä jossain välissä narttujen arvostelua ja jatkui sitten aina siihen asti, kunnes auto osui Helsingin rajalle jonka jälkeen aurinko on paistanut jatkuvasti, ja paistaa edelleen :) mikään kovin lämmin ei kyllä ole, ulkona huppari ei ollut yhtään liikaa. 

Huomenna on sitten vuorossa Roturace, eli eri rotujen ja joukkueiden leikkimielinen juoksukilpailu ihan oikean vieheen perässä, osallistuimme viime vuonnakin ja mukavaa oli. Väinö voitti silloin drive-in match show'n sinisten kehän, jeij! Kuulumisia roturacesta sitten huomisen jälkeen. Kuvituksena tässä postauksessa kuvia tältä päivältä, en tiedä mitä viimeisessä kuvassa tapahtuu :D

Birthday Boy

Muistatko ystävä pentuuttain
olin suloinen karvakeräsi vain.
Söin kenkäsi, ehkäpä toisenkin
ja tein jälkeni tuolisi jalkoihin.

Oli lätäkkö siellä ja toinen täällä
en muistanut tehdä sitä lehden päällä.
Aina huolella hajustin mattosikin,
kerrassaan tempuin niin taitavin.

Et arvannut, silloin ikää kun saan
nämä temppuni jäävät jo unholaan
ja kun suureksi varttuu pentu tää
on älyä täynnä sen pienoinen pää.

Silloin huomaat sen jo sinäkin
olen aarteesi rakkain ja parahin.
Niin vierivät vuoteni verkalleen,
niistä vuosista muistojen kirjani teen.

Hyvää syntymäpäivää oma pikkuiseni. <3
2 vuotta takana, toivottavasti 20 vuotta edessä.

Riihimäki R, 18.5.2014

Jebou! Terkkuja kesälomalaiselta, eka lomaviikko pidetty onnistuneesti, vielä 2pv vapaata! <3
Kesä saapui eteläiseen Suomeen oikein ryminällä tänään, ja oltiinkin kärtsäämässä nahkojamme Riihimäen ryhmänäyttelyssä seitsemän muun pinserin kanssa. Lämpötila lähenteli +30 astetta, ja kuuma oli niin esittäjillä, esitettävillä kuin tuomarisedälläkin, jota piti jo välillä ohjata varjoon ettei tule auringonpistosta.
Kehä oli melkolailla aikataulussa, ja Väinö oli kehässä ensimmäisenä, ainoana nuortenluokan uroksena. Avoimessa luokassa esiintyi Hannan Aragorn ja valioluokassa tuttuun tapaan Kexi.
Tänään ei koiraa huvittanut seistä paikallaan alkuunkaan eikä ollenkaan, mutta jotenkin onnistuttiin kuitenkin juoksentelemaan ja esiintymään ERIn arvoisesti ja SA:kin napsahti matkaan mukaan. Paras uros-kehässä meidän kaverina oli Kexi, ja tuomari joutuikin pohtimaan valintaansa tänään hieman normaalia pidempään ja pyysipä tekemään ylimääräiset juoksutkin. Kovasti tuntui tykkäävän molemmista koirista, mutta ohjasi meidät ykköspaikalle! Jee, oltiin niin iloisia että hihnan päässä riippunut emäntä joutui oksentamaan kehästä päästyään nurmikolle kahteenkin otteeseen. Liekö auringolla ja jännitykselläkin ollut syynsä tähän..
Terveinä päästiin kuitenkin sitten ROP-kehään, jossa meitä vastaan asettui pikkuinen ja sievä Windläufer Ideal Immerheiter, joka näyttelyitä enemmän on kunnostautunut agilityn puolella. Kannatti vierailla kehässäkin välillä, sillä neitihän oli ROP ja Väinö sai "tyytyä" olemaan VSP. Ei kyllä haitannut ollenkaan, suuret onnittelut voittajalle, asenne ratkaisi tänään! Väinö pokkasi kahdeksannen serttinsä :) Haettiin siispä pokaalit ja suunnattiin kotia kohti. Oltiin kolmisin liikkeellä (minä, Väinö ja Karo) ja mukava, helteinen kevätsunnuntai vietettiin! Haettiin vielä matkalla kaupasta jätskit, koska niitähän pitää kesällä syödä AINA.

Kirjallinen arvostelu:
"Strong, elegant male. Good balanced in stay and in movement. Strong bones. Very good muscles. Nice head and expression. Wide and deep muzzle, good underjaw. Dry and powerful neck, strong back. A bit rounded croup. Deep and wide chest. Good front & hind angulations. The belly must be more up."
NUO ERI NUK1 SA PU1 VSP SERT

Vapaasti suomennettu:
"Vahva, elegantti uros. Hyvä tasapaino paikallaan sekä liikkeessä. Vahva luusto. Erittäin hyvät lihakset. Mukava pää ja ilme. Leveä ja syvä kuono, hyvä alaleuka. Kuiva ja voimakas kaula, vahva selkä. Hivenen pyöreä ristiselkä. Syvä ja leveä rinta. Hyvät etu- ja takakulmaukset. Vatsalinjan pitää olla ylempänä."
INTERM. EXC1 CQ BM1 BOS CAC

Väinö oli siis tänään, kuten kuvistakin voi huomata, hieman tuhdissa kesäkunnossa ja nyt alkaakin 2 viikon dieetti ennen erkkaria, jotta vatsalinja saadaan taas kondikseen!
Kuvat Karon ottamia tänään kehästä.

Kiitos kaikille paikallaolleilla seurasta, onnea ja nähdään erkkarissa! :)

Helsinki Kv, 11.5.2014

Hellurei!

Tänään oltiin äitienpäivän kunniaksi koirien kanssa Tuomarinkylän vinttikoirakeskuksessa, jossa pidettiin Royal Canin Dog Show, kansainvälinen näyttely jossa jaossa siis sertit ja cacibit. 

Oltiin paikalla jo hyvissä ajoin, ja odoteltiin sivummalla kehää alkavaksi. Pinskuja oli tänään ilmoitettu 9, joista 5 urosta ja 4 narttua. Tuomarina toimi norjalainen rouva Wencke Eikeseth. 

Kehä aloitettiin luonnollisesti junioriluokan uroksilla, joita oli yksi ainoa ilmoitettu. Tämän jälkeen kehään painuttiinkin sitten minä ja Väinö sekä toinen nuori uros, Frank. Tuomari sijoitti Väinön nuorten luokan ykköseksi, jee! Muutoin Väinön focus ei ollut ihan sataprosenttisesti minussa, ruohopohja kiinnosti enemmän ja kaikki mukavat hajut. Paras uros-kehässä Väinö oli sitten toiseksi paras, Kexin ollessa tuttuun tapaan ykkönen. Dhalma oli tänään ainoa narttu joka palkittiin SA:lla, ja olikin sitten VSP, onnea Pirjo!

Yhtä kaikki jälleen tosi hyvä tulos meidän porukalle, ilma oli kuin morsian ja seura mukavaa! Seuraava näyttely onkin sitten jo viikon päästä, ryhmänäyttely Riihimäellä. Palataan siis silloin!

Väinön kirjallinen arvostelu:

"Masculine, very good proportions in body. Good head. Good strong muzzle. Very good body and angulations. Strong topline. Moves well."

Ja tuttuun tapaan vapaa suomennos:

"Maskuliininen, vartalossa hyvät mittasuhteet. Hyvä pää. Hyvä, vahva kuono. Erittäin hyvä runko ja kulmaukset. Vahva ylälinja. Liikkuu hyvin."

Tulos siis tänään NUO-ERI NUK1 SA PU2 SERT VA-CACIB. 

Lappeenranta (Imatra) KV, 21.4.2014

Huhhuijaa!

Hetki sitten palauduttu koko päivän reissulta Kaakkois-Suomesta. Aamukahdeksalta lähdin kotoa Väinö kanssa kohti Imatraa, jossa tämän vuoden Lappeenranta Dog Show poikkeuksellisesti pidettiin. Puitteet Imatran Avia-Sport-hallissa olivat mielestäni paremmat kuin Lappeenrannassa, joten pieni ylimääräinen ajelu ei haitannut.

Meidän seurueeseen kuului tänään minun ja Väinön lisäksi Karo jolla mukana Miisa ja Peppi, sekä Laura jolla mukana omien koiriensa Ziran ja Yrtin lisäksi Ninskun pinseri Ruusa. Oltiin paikalla Imatralla just eikä melkeen sopivaan aikaan, odoteltiin ehkä 20-30min ennen pinserikehän alkua. Pinsereitä oli ilmoitettu 13, josta 12 saapui kehään asti. Koska emme ostaneet ohjelmaa, olen edelleen täysin kuistilla muista osallistuneista koirista jos ne eivät olleet entuudestaan tuttuja - en siis mainitse niitä vielä. Laitan tulokset tänne sitten kun saan ne jostain oikoluettuina :D
Väinö jokatapauksessa käyttäytyi tänään todella mallikkaasti. Juoksuttaa pystyi kokoajan vapaalla hihnalla, eikä herra halunnut riekkua mihinkään omiaan vaan seurasi minua ja seisoikin suurimman osan ajasta paikallaan jos niin pyysin. Olimme ensin nuorten luokan ykkösiä. ja lopulta myös urosten parhaita. JES! Sitten odottelemaan narttujen tuloksia, joista Miisa ahkeroi itsensä luokkavoittoon ja oli paras narttu kera SERTin ja uusi Suomen Muotovalio! Superonnittelut Karo ja Miisa, ihan parasta. Superpäivä meille!
Rop-kehässä tuomari Zorica Salijevic arvioi lopulta Väinön rodun parhaaksi, Miisan ollessa siis VSP.

Seuraavassa kirjallinen arvostelu englanniksi sekä vapaasti suomennettuna.

"Correct size of the head with good pigmentation. Elegant neck. Elegant body. Good angulations. Very nice in movement. Excellent ringtraining. Nice temperament."

"Oikeankokoinen pää jossa hyvä pigmentti. Elegantti kaula. Elegantti runko. Hyvät kulmaukset. Todella hyvä liikunta. Erinomainen kehäkäytös. Mukava luonne"

Väinön tulos tänään siis NUO-ERI NUK1 SA PU1 ROP SERT CACIB!

Nyt ei irtoa enempää, väsyttää niin pirusti. Palaan siis tuonnempana hehkuttamaan lisää :D

Näyttelykausi alkaa!

Hiphei ja hurraa, kevät on täällä! Ulkona on yli 10 astetta lämmintä ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.
Väinömies lähti pääsiäisen viettoon Mummolaan isinsä kanssa, ja minä vietän sitä töissä kuten yleensäkin aikaa nykyään.

Näyttelykausi avataan tämän kevään kohdalta maanantaina eli ylihuomenna, kun pakataan kimpsut, kampsut ja koira autoon ja ajetaan reilut 4 tuntia suuntaansa Imatralle. Onneksi on iltapäiväkehä, niin ei jouduta ihan aamuyöllä lähtemään. Hieman jännittää, ollaan oltu kehässä viimeksi tammikuun puolessavälissä Lahdessa. Silloin tulos oli kyllä todella hyvä, mutta saas nähdä miten käy nyt. Tuomari, Zorica Salijevic, on minulle täysin tuntematon suuruus ja onkin kiinnostavaa nähdä millä tavalla hän koiran näkee ja millaisia tuloksia tulee. En voi olla toivomatta että edes jotain, tympäisee hieman ajatus ajella 800km päivää kohden ihan muuten vaan. Ja nyt kun sanon näin niin varmasti hilpaistaan H:lla kehästä ulos.. No, surraan sitä sitten. Raporttia seurannee joka tapauksessa ensi viikolla tuosta reissusta.

Meinasipa muuten jäädä näyttelyt näyttelemättä, kun Väinö sai taas hampaista koirapuistossa menneenä iltana. Tappelukaverina oli ollut samanikäinen amstaffi-uros, ja ne olivat kuulemma Väinön kanssa vihanneet toisiaan ensi silmäyksestä lähtien. En siis itse ollut paikalla tuolloin, vaan Väinö oli isinsä kanssa iltapuistoilemassa. No, ei ollut Väinöstä (onneksi) hirveästi vastusta tälle toiselle, ja niinpä tilanne päättyi siihen että Väinö lennähti taas kaaressa niskaotteesta maahan, ja molemmat koirat otettiin heti kiinni ja lähdettiin puistosta pois. Kun olin tullut kotiin, huomattiin vasta Väinön poskessa syvä, kulmahampaan menevä reikä, aiemmin ei siis oltu huomattu mitään. Haava ei vuotanut eikä ollut turvoksissa, joten putsasin sitä pari päivää desinfiointiaineella ja seurailin. Soitin kyllä myös Viikin päivystykseen ihan neuvoa kysyäkseni, ja sieltä sanottiin ettei akuuttia hätää tietenkään ole ja suosittelivat hakemaan antibioottikuurin. Meillä kun on aika monta noita kuureja jo syöty, niin ajattelin että seuraan ensin tilannetta jotta lähteekö haava tulehtumaan, ja menen vasta sitten lääkärin puheille. Haavaan tuli iso rupi, mutta sen kummempaa ei, joten säikähdyksellä selvittiin tästäkin. Onneksi! Väinö on kyllä urhea pieni ystävä - hän ei vinkaissut missään vaiheessa ja antaa puhdistaa haavaa ja tarkastella sitä ihan rauhassa.

Lisäsin tuohon sivupalkkiin nyt näyttelykalenterin, josta saa selville meidän tulevat tapahtumat näyttelyrintamalla. En ole ehtinyt käydä omaa- ja näyttelykalenteriani vielä sen enempää kuin kesäkuuhun asti läpi, mutta päivittelen sinne näytsejä kunhan kerkeän Väinöä niihin ilmoittelemaan.

Eipä muuta tällä erää, näyttelyissä tavataan!

All the dog needs is another dog

Heipparallaa!

Siinä missä meidän ihmisten asiat menee aivan huolella päin seinää ja välillä vatuttaa niin ettei veri kierrä, on Väinöllä ollut viime aikoina hauskojakin hetkiä.
Koska se ihan selvästi huolehtii meistä ihmisistä ja etenkin minusta, sekä huomaa milloin on paha olla ja stressaa siitä, halusin antaa sille päivän vailla mitään huolta minusta/meistä ja aikaa nauttia lajitovereiden seurasta ja juosta mahdolliset patoumat pois.

Tämä toteutettiin tuttuun tapaan huristelemalla aurinkoisena perjantai-iltapäivänä Pornaisiin, Karoliinan siivousseuraksi. Väinö ja ykköstyttöystävänsä Eetsi pinkoivat menemään pihalla ja me ihmiset tyydyttiin istuskelemaan auringossa ja pulisemaan omiamme.

Nyt ei runosuoni tämän enempää syki, mutta ainakin yhden hetken tämä päiväretki sai minunkin ajatukset muualle kun omiin tyhmiin asioihin.

Parin viikon päästä kevään eka näyttely Imatralla, tsemppiä meille. 13 pinseriä oli ilmoitettu, muutaman tiedän mutta loput on hämärän peitossa.

Nauttikaa keväästä, ja siitä mikä tekee onnelliseksi.

Maaliskuu kuvina

Jelou!

Koska runosuoni sykkii tosi huonosti tällä hetkellä, niin lätkäisen maaliskuun loppuhetkiksi kuvia maaliskuulta. Ei olla tehty mitään erikoista, lähinnä keräilty voimia kevättä ja kesää varten. Väinö on nautiskellut auringosta niinä parina päivänä kun sitä on ikkunoista sisään paistanut, ja käytiin myös Pornaisissa juoksentelemassa. Kaikenkaikkiaan sanoisin että Väinöllä on ollut ihan kivaa. Tänään raahattiin luumme illansuussa läheiselle peltoaukealle verestämään vähän näyttelyjuttuja ja tokoilemaan. Väinöllä oli hauskaa kun sai nameja ja lopuksi vielä tyttöjen kanssa puistoon juoksemaan. Ja ei kaikki oppi mitä aiemmin on saatu ollut onneksi täysin pääkopasta kadonnut, paitsi ehkä omistajalla..

Pääsiäisen jälkeen tosiaan aloitellaan näyttelykausi Imatran KV:lla, ja koska en jaksa hakea nyt kalenteria, en muista mitä sen jälkeen tulee. Toukokuussa jotain, ja kesäkuussa sit täysi tohina päälle toivottavasti. Väinön lonkat pitäisi käydä kuvaamassa, se vaan maksaa vähän turhan paljon.

Pinserimaailmassa sen sijaan on kuohunut ja kiehunut ihan urakalla viime aikoina, mutta pidetään tämä blogintapainen puhtaana niistä jutuista, kun ei Väinökään niistä mitään ymmärrä.

Viimeisenä kuvana Väinön "saavutukset" tammikuuhun 2014 mennessä. <3
Omistaja-osapuoli on taas kerran sairaslomalla raihnaisen selän takia, joten löytyi aikaakin päivitellä tätä blogia :)

Tyynyrakkautta

Hankin meille sohvan koristukseksi H&M Homesta kaksi leopardikuvioista, unelmanpehmeätä tyynynpäällistä. Noin kuukauden ne saivatkin olla rauhassa, kunnes karvaisin perheenjäsenemme päätti omia ne kokonaan. Nykyään niitä kuljetetaan, niiden kanssa nukutaan, niitä hellästi pureskellaan ja kuristetaan, niitä esitellään meille, niitä nuoleskellaan ja imeskellään.. You name it.
Onneksi tämä intohimo rajoittuu vain näihin kahteen tyynyyn, muuten saavat sohvat, sohvatyynyt ja muut olla täysin rauhassa rakastavan pinsiön tekemisiltä.

Tyyny hyvin, kaikki hyvin.
Terveisiä Väinölandiasta.