Väinö

Fi Mva Yarracitta Desantti Dimitri
"Väinö"
synt. 01.06.2012
Kasvattaja: Kennel Yarracitta, Helsinki
Väri: Punainen

Jalostustarkastettu yleisarvosanalla ERINOMAINEN.
Luonnetesti: +80, laukauskokematon.
Lonkat: Tulossa
Silmät: Terveet (voimassa 30.11.2015 asti)
Sydän: Ei sivuääniä
Polvet: 0/0
Kyynärät: Tulossa
Selkä: Tulossa
Rokotusoireet: Ei
Korvanlehtiongelmat: Ei
Normaalit kivekset: Kyllä

Väinö KoiraNetissä








































Väinö tuli perheeseemme hieman yllättäen elokuussa 2012. Olimme avomieheni Jarkon kanssa miettineet karvaista perheenlisäystä kyllä, mutta silti asia oli jotenkin vain mietinnässä ja odottaen sitä, että muuttaisimme joskus isompaan asuntoon.
Sukulaisyhteyteni Kennel Megamageen kasvattajaan Karoon on tutustuttanut minut pinsereihin, oikeastaan vuodesta 2011 lähtien. Silloin syntyi Megamageen S-pentue, ja siihen eräs aivan erityinen pieni mulkosilmäinen rääpäle. Se sai nimekseen Eetsi, oikealta nimeltään Sham-And-A-Lie. Eetsi matkusti oikeastaan melko pitkälle koko pentuaikansa mun sylissä ja vietin Pornaisissa todella paljon aikaa. Oltiin jo Karon kanssa alustavasti sovittu siitä, että Eetsi tulee meille sijoitukseen kun muutan omaan kotiin. Sitten minulle tuli lähtö työharjoitteluun Englantiin kesällä 2011, ja sieltä palattuani ei ollut mitään mieltä raastaa Eetsiä sen omasta kodista meille. Näinpä koirasuunnitelma hautautui sillä erää ja me asustimme vain kahdestaan.
Sitten, kesällä 2012, oli Pornaisissa taas pentuja, tällä kertaa Yarracittan D-pentue tuli syntymään ja kasvamaan Pornaisiin. Vietin myös silloin suuresti aikaa pentujen kanssa, ja pieni tasaisen punainen poikapentu oli erityisesti mieleeni. Väinössä oli jo pienenä erikoispiirre, väkkäränä pyöriminen. josta sen lempinimeksi tuli ensin Väke Väkkärä josta aikanaan jalostui Väinö. Tämä pyöriminen huolestutti sekä kasvattajaa että Karoa, ja pikkuista Väkeä käytettiinkin sekä neuro- että silmätutkimuksissa. Mitään ei kuitenkaan löytynyt ja lääkärit kehottivat vain seuraamaan tilannetta. Tämän jälkeen Väinöä ei uskallettu myydä kenellekään normaalille pennunostajalle, joten sitten se ikäänkuin vahingossa tulikin meille. Taidettiin perjantaina puhua siitä että Väinö sitten tulee ja lauantaina haimme pennun kotiin. Alku oli varsinkin minulle hankalaa, jonkinlainen "synnytyksen jälkeinen masennus", mikään ei tahtonut uuden perheenjäsenen kanssa luonnistua ja kaikki tuntui hankalalta. Varmasti moni pennunostaja tunnistaa näitä tunteita itsessään alkuaikoina, mutta ei hätää, ne menevät kyllä ohitse kun sekä pentu että vanhemmat kasvavat ajatukseen yhdessäelosta.
Pikkuhiljaa alkoi siis meidän yhteiselo sujua ja kun aloimme yhdessä harjoittelemaan näyttelyjuttuja, agilityn alkeita ja pikkuisen tokoa, toi tämä kaikki meidät lähemmäksi ja aloimme puhumaan "samaa kieltä", ja nykyisin yhteiselo on rauhallista ja en vaihtaisi Väinön tilalle yhtäkään toista koiraa.


2 kommenttia:

  1. Se on kyllä totta, että varmaan jokaisella pennun hankkineella on alkuun "synnytyksen jälkeinen masennus" :D On se pentu vaan niin iso elämänmuutos yhtäkkiä ja vielä joskus tuppaa paikkoja tuhoomaan tms. Onneks alkavat pikkuhiljaa olemaan jo teiniaikuisia niin teillä että meillä, meillä ainakin Lenni on päivä päivältä helpompi kkoira. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, joo, se oli yllättävän iso muutos ja yllättävän vaikeeta mulle. Onneks meni kuitenkin nopsasti ohi ja nykyään ollaan iloinen ydinperhe <3 Samoin Väiskäle menee helpommaksi päivä päivältä, kun aikuistuu.

      Poista