Väinömies lähti pääsiäisen viettoon Mummolaan isinsä kanssa, ja minä vietän sitä töissä kuten yleensäkin aikaa nykyään.
Näyttelykausi avataan tämän kevään kohdalta maanantaina eli ylihuomenna, kun pakataan kimpsut, kampsut ja koira autoon ja ajetaan reilut 4 tuntia suuntaansa Imatralle. Onneksi on iltapäiväkehä, niin ei jouduta ihan aamuyöllä lähtemään. Hieman jännittää, ollaan oltu kehässä viimeksi tammikuun puolessavälissä Lahdessa. Silloin tulos oli kyllä todella hyvä, mutta saas nähdä miten käy nyt. Tuomari, Zorica Salijevic, on minulle täysin tuntematon suuruus ja onkin kiinnostavaa nähdä millä tavalla hän koiran näkee ja millaisia tuloksia tulee. En voi olla toivomatta että edes jotain, tympäisee hieman ajatus ajella 800km päivää kohden ihan muuten vaan. Ja nyt kun sanon näin niin varmasti hilpaistaan H:lla kehästä ulos.. No, surraan sitä sitten. Raporttia seurannee joka tapauksessa ensi viikolla tuosta reissusta.
Meinasipa muuten jäädä näyttelyt näyttelemättä, kun Väinö sai taas hampaista koirapuistossa menneenä iltana. Tappelukaverina oli ollut samanikäinen amstaffi-uros, ja ne olivat kuulemma Väinön kanssa vihanneet toisiaan ensi silmäyksestä lähtien. En siis itse ollut paikalla tuolloin, vaan Väinö oli isinsä kanssa iltapuistoilemassa. No, ei ollut Väinöstä (onneksi) hirveästi vastusta tälle toiselle, ja niinpä tilanne päättyi siihen että Väinö lennähti taas kaaressa niskaotteesta maahan, ja molemmat koirat otettiin heti kiinni ja lähdettiin puistosta pois. Kun olin tullut kotiin, huomattiin vasta Väinön poskessa syvä, kulmahampaan menevä reikä, aiemmin ei siis oltu huomattu mitään. Haava ei vuotanut eikä ollut turvoksissa, joten putsasin sitä pari päivää desinfiointiaineella ja seurailin. Soitin kyllä myös Viikin päivystykseen ihan neuvoa kysyäkseni, ja sieltä sanottiin ettei akuuttia hätää tietenkään ole ja suosittelivat hakemaan antibioottikuurin. Meillä kun on aika monta noita kuureja jo syöty, niin ajattelin että seuraan ensin tilannetta jotta lähteekö haava tulehtumaan, ja menen vasta sitten lääkärin puheille. Haavaan tuli iso rupi, mutta sen kummempaa ei, joten säikähdyksellä selvittiin tästäkin. Onneksi! Väinö on kyllä urhea pieni ystävä - hän ei vinkaissut missään vaiheessa ja antaa puhdistaa haavaa ja tarkastella sitä ihan rauhassa.
Lisäsin tuohon sivupalkkiin nyt näyttelykalenterin, josta saa selville meidän tulevat tapahtumat näyttelyrintamalla. En ole ehtinyt käydä omaa- ja näyttelykalenteriani vielä sen enempää kuin kesäkuuhun asti läpi, mutta päivittelen sinne näytsejä kunhan kerkeän Väinöä niihin ilmoittelemaan.
Eipä muuta tällä erää, näyttelyissä tavataan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti